Gunnel Linde: Valkoinen kivi

Muistaako kukaan enää ihanaa lasten televisiosarjaa Valkoinen kivi? Sitä esitettiin ainakin 1980-luvulla ja muistelen nähneeni sen uusintana myöhemminkin. Sarja pohjautui ruotslaisen lastenkirjailijan Gunnel Linden esikoisteokseen Valkoinen kivi, joka ilmestyi vuonna 1964. Suomeksi sen käänsi Kyllikki Villa pari vuotta myöhemmin (1966 Otava).

Gunnel Linde kuoli viime kesänä 89-vuotiaana ja nyt olisi kustantajalla kreivin aika nostaa tämä suomalaisille vähän tuntemattomampi lastenkirjallisuuden uranuurtaja kunnolla esiin. Uusi raikas painos huikean hienosta Valkoisesta kivestä ainakin, kiitos! Ylelle myös terveisiä, että saa laittaa Valkoisen kiven pyörimään taas, sopiva ohjelmapaikka juuri ennen pikkukakkosta.

Valkoinen kivi kertoo Fiiasta, kiusatusta tytöstä, joka asuu äitinsä kanssa kihlakunnantuomarin talossa. Äiti opettaa pianonsoittoa, eikä Fiian mielestä ole mitään niin tylsää kuin olla soitonopettajan tytär. Pianonsoitto on kyläläisten mielestä turhaa ja tarpeetonta ja Fiiaa nimitellään koulun pihalla Fiia pling-plong-Pettersoniksi. Fiia tuntee olevansa itsekin tarpeeton ja turha.

Fiian elämä saa uuden käänteen, kun kylään saapuu suutari perheineen. Kuusilapsiseen perheeseen kuuluu myös suutarin orpo veljenpoika Hampus, joka norkoilee yhtenä aamuna kihlakunnantuomarin portinpielessä. Hampus on yhtä yksinäinen kuin Fiiakin, sillä suutari vaihtaa vuoden välein asuinpaikkaa ja juuri kun Hampus ehtii juurtua uuten kylään, on aika pakata kamppeet ja siirtyä seuraavaan.

Fiia ja Hampus ystävystyvät ja heidän ystävyyttään lujittaa valkoinen kivi. Kiveä saa kantaa se, joka suorittaa uroteon, jonka toinen määrää. Hampuksen on maalattava kirkonkellolle kasvot, Fiian oltava hiljaa kokonainen päivä, Hampuksen sidottava sirkusnorsu opettajaneidin lipputankoon jne. Kivi vaihtaa omistajaa, kun homma on hoidettu. Kapuloita lasten rattaisiin iskee kihlakunnantuomarin ilkeä ja pahantahtoinen taloudenhoitaja Maalin.

Valkoinen kivi tutustuttaa lapsen entisajan kyläelämään, mikä ei loppujen lopuksi poikkea kovin paljon nykymenosta. Kiusaajia riittää edelleen ja juurettomuus vaivaa jatkuvasti muuttavia lapsia. Jotkut aikuiset eivät edelleenkään siedä lapsia silmissään ja toiset taas pönkittävät omaa asemaansa kehuskelemalla oman pilttinsä erinomaisuudella. Yksinäiselle lapselle riittää, jos löytää yhden hyvän ystävän. Kun joku seisoo rinnalla, ei muiden lällättelytkään tunnu enää niin pahalta.

Valkoinen kivi on hurmaava vanhanaikainen lastenromaani, jossa on tärkeä sanoma. Se puhuu ystävyyden, hyvyyden ja lasten puolesta. Se antaa meille kiireisille nykyvanhemmille ajateltavaa ja tarjoaa keinon jutella lapsen kanssa kiusaamisesta ja yksinäisyydestä. Ja jännittävä tarina Fiian ja Hampuksen uroteoista tempaa varmasti lapset mukaansa.

Valkoinen kivi on kiva kirja siksikin, että sitä voi suositella hyvin sekä tytöille että pojille. Se sopii hyvin myös ääneen luettavaksi, jos lapsen oma lukutaito ei vielä ihan riitä. 

 Tartu tähän:

1. Jos pidät ruotsalaisesta lastenkirjallisuudesta.

2. Jos haluat tarjota lapsellesi rauhallisen ja viisaan lastenromaanin.

3. Jos etsit hyvää iltasatukirjaa.