Tahar Ben Jelloun: Tyyntä Tangerissa

”Minä olen oman puolueeni ainoa jäsen; ei haittaa mitään, olen aina ollut yksin ja oikeassa.”

Nyt jos koskaan on hyvä aika tutustua loistavaan Tahar Ben Jellouniin, sillä hän saattaa muutaman viikon kuluttua napata itselleen Nobelin kirjallisuuspalkinnon.

Vuonna 1990 ilmestynyt pienoisromaani Tyyntä Tangerissa (Gummerus, suom. Annikki Suni) esittelee lukijalle marokkolaisen mielensäpahoittajan, mutta tämän vanhuksen katkeraa tilitystä lukiessa ei naurata kertaakaan. 

Kirjan päähenkilö, kahdeksankymppinen raihnas mies, marisee, ilkeilee ja syyttelee muita. Elämä on karsinut hänen ympäriltään ystävät, joita ei monta ole koskaan ollutkaan. Hän elää sairaana keskellä tyhjyyttä Tangerin kaupungissa ja päivät kuluvat hitaasti eteenpäin tylsinä ja samanlaisina.

Jäljellä on vain siivoojarouva, joka rumuudellaan ja typeryydellään ärsyttää miestä. Vaimo elää myös. Häntä mies ei ole koskaan kutsunut oikealla nimellä, vaan käyttänyt jotain sadoista haukkumanimityksistä. Lapset ovat liittoutuneet äitinsä kanssa ja se saa miehen kihisemään raivosta. Miksi kukaan ei käy katsomassa häntä! Miksi hänen huolensa eivät kiinnosta ketään! (Miksiköhän?)

Ikänsä muita moittinut mies pitää ilkeilyjään oikeutettuina ja muita herkkähipiäisinä ja huumorintajuttomina idiootteina. Silti mies haaveilee siitä, että joku tulisi ja kysyisi vointia. Hän toivoo, että joku istuisi viereen ja jaksaisi kuunnella hänen totuuksiaan. Mies aavistaa, että ystävällisyys voisi toimia, mutta ylpeys estää häntä muuttumasta.

Vaikka Jellounin romaani kertoo marisevasta marokkolaisvanhuksesta, on tarina niin universaali, että se voisi kertoa kenestä tahansa katkeroituneesta vanhuksesta. Jos on elämänsä kiusannut muita, ei ole mikään ihme, että lopun lähestyessä ei ole enää ketään jäljellä. Mutta myös yksinäisyyteen itsensä eristänyt ihminen kaipaa eniten toista ihmistä ja on surullista, ettei edes siinä vaiheessa pysty tulemaan puoleen väliin vastaan.

Jellounin tyyli on samanaikaisesti runollista ja ronskia. Samassa kappaleessa voidaan kirota siivojarouvan ulkonäköä ja pohtia samalla elämän tarkoituksta. Tyyntä Tangerissa on vaikuttava romaani ihmisestä, jonka elämä meni vinoon kunnian, itsekkyyden ja katkeruuden takia.

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea laatua.

2. Jos sinulla ei ole aikaa paksulle kirjalle.

3. Jos universaalit ihmistarinat kiinnostavat sinua.

Nelson Mandela: Pitkä tie vapauteen

Kesäkuussa 2013 uutisoitiin Etelä-Afrikan entisen presidentin, legendaarisen Nelson Mandelan, kriittisestä terveydentilasta. Pretorialaisen sairaalan eteen oli kerääntynyt kansainvälisen toimittajalauman lisäksi paljon paikallisia laulamaan ja rukoilemaan suuren johtajansa puolesta. Yli yhdeksänkymmenvuotiaalle Mandelalle ei annettu enää paljonkaan toivoa ja edelleen hänen tilansa on kriittinen mutta vakaa.

Aloin siinä sohvalla istuessani miettiä, mitä ihan oikeasti tiesin tuon miehen elämäntiestä. Tiesin, että hän taisteli mustien oikeuksien puolesta. Tiesin, että hänet passitettiin vankilaan sen vuoksi ja hämärästi muistin myös jotain Nobelin rauhanpalkinnosta. Mutta mitä muuta tiesin? Häpeäkseni jouduin toteamaan, etten juuri mitään. Onneksi kirjastojen varausjärjestelmät toimivat päivin öin ja napsautin saman tien varauksen Mandelan omaelämäkertaan Pitkä tie vapauteen (1995 WSOY, suom. Heikki Älli) ja jo parin päivän kuluttua pääsin tutustumaan mieheen paremmin. Ja millaiseen mieheen sainkaan tutustua!

Nelson Mandela kertoo kirjassaan nimensä mukaisesti pitkän tiensä maansa politiikan huipulle, eikä se tie ole ollut mitään ruusuilla tanssimista. Moni kärsimättömämpi, mukavuudenhaluisempi ja uskossaan heikompi olisi luovuttanut matkan varrella jo moneen kertaan. Nelson Mandelan usko siihen, että kaikki eteläafrikkalaiset ansaitsevat ihonväristä, sukupuolesta tai uskonnosta riippumatta samat oikeudet ja velvollisuudet, auttoi häntä kestämään pidätykset, nöyryytykset ja 27 vuoden vankeusrangaistuksen pikkuruisessa sellissä karulla Robbenin saarella Etelä-Afrikan länsirannikolla.

Mandela uhrasi koko elämänsä asian puolesta, johon hän vilpittömästi uskoi, muttei tehnyt sitä hampaat irvessä eikä marttyyrinviitta hartioilla. Pikemminkin hän teki sen ikään kuin olkaansa kohauttaen: tein sen, minkä koin tärkeäksi, eikä siinä mitään sen kummempaa. Hän ei tehnyt itsestään numeroa ja siinä on hänen suuruutensa avain johtajana.

Harvasta ihmisestä voi oikeasti käyttää median ryöstöviljelemää nimitystä ”legenda jo eläessään”. Nelson Mandela on yksi niistä harvoista, joihin nimitys sopii. Legenda jo eläessään – todellakin!

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea uskomattoman elämäntarinan.

2. Jos historia kiinnostaa sinua.

3. Jos olet johtaja/esimies ja haluat oppia johtamaan paremmin.

Huom! Kirja on paksu ja hyvin yksityiskohtainen. Varaa sen lukemiseen siis paljon aikaa tai valitse joku ohuempi teos, mikäli haluat tietää Mandelan elämästä vain pääpiirteet.