sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Elena Favilli ja Francesca Cavallo: Iltasatuja kapinallisille tytöille

Tänä jouluna yhden lahjakirjan ostaminen on tehty helpoksi. 

Ainakin jokainen minun lähipiiriini kuuluvista 6 – 14 –vuotiaista tytöistä löytää lahjapaketistaan sunnuntaina Elena Favillin ja Francesca Cavallon voimaannuttavan satukirjan Iltasatuja kapinallisille tytöille: 100 tarinaa ihmeellisistä naisista (2017 S&S, suom. Maija Kauhanen).

Omalle alakoululaiselleni ostin teoksen jo Helsingin kirjamessuilta ja se on luettu läpi kahteen kertaan, mielenkiintoisimmat tarinat vieläkin useampaan otteeseen. Myös minä itse koukutuin kirjasta niin, että luin sen yhtenä iltana kannesta kanteen ja huomasin sekä viihtyväni että sivistyväni kummasti.

Kirja on nimensä mukaisesti satukirja ja rohkeista tosielämän naisista kertovien tarinoiden muotona siis satu.

”Elipä kerran keskisessä Ranskassa tyttö, joka asui luostarissa mustaan ja valkoiseen pukeutuneiden nunnien ympäröimänä. Hänen nimensä oli Gabrielle Chanel.” Näin alkaa sivun mittainen satu maailmankuulusta muotisuunnittelijasta Coco Chanelista

Ja näin taas alkaa satu Yhdysvaltain korkeimman oikeuden raudanlujasta tuomarista Ruth Bader Ginsburgista: ”Olipa kerran tyttö, joka haaveili tulevansa isona taitavaksi asianajajaksi. ”Naispuolinen asianajaja?” häntä ivattiin. ”Älä hölmöile! Asianajajat ja tuomarit ovat aina miehiä.”

Kirja sisältää sata satua omapäisistä, kapinallisista ja uraa uurtavista naisista historian hämärästä nykyaikaan. Vanhimpiin sankarittariin kuuluvat muun muassa Egyptin faarao Hatsepsut ja Japanin keisarinna Jingu, puolivälin esikuviin vaikkapa Katariina Suuri ja Marie Curie ja nykyajan tähtiin muun muassa Malala Yousafzai sekä Serena ja Venus Williams.

Vaikka angloamerikkalaisia, erityisesti yhdysvaltalaisia edelläkävijänaisia on saduissa eniten, muut maat on onnistuttu huomioimaan melko laajasti. Paitsi Pohjoismaat, joita edustaa yksi ainoa uranuurtaja: Astrid Lindgren. Olisipa hienoa saada tällainen teos vahvoista suomalaisnaisista. Miksei miehistäkin!

Parasta näissä saduissa on se, että ne ovat tarpeeksi lyhyitä ja napakoita. Jokaisen naisen elämä on tiivistetty yhteen sivuun ja silti siinä ehtii sanoa kaiken olennaisen. Sadun muoto tekee tylsänkin oloisista henkilöistä kiinnostavia ja yleensä mukaan on poimittu naisten elämästä pieniä yksityiskohtia, jotka tuovat kohteensa lähemmäs lukijaa. Paljon lähemmäs kuin vuosiluvut ja liian pitkät ja puisevat jaarittelut.

Kirjan upea kuvitus on mainittava myös. Kuusikymmentä naistaiteilijaa eri puolilta maailmaa ovat panneet parastaan ja loihtineet jokaisesta sadun päähenkilöstä kuvan, johon tiivistyy jotain olennaista kustakin. Jo pelkkiä kuvia katselemalla voi tuntea vähän voimaantuvansa.

Jos kirjallisuuden genreluettelosta löytyisi Yes we can –genre, tämä teos edustaisi puhtaimmillaan ja parhaimmillaan sitä. Näin hyvää lastenkirjaa en ole lukenut aikoihin!

Tartu tähän:

1. Jos etsit luettavaa alakouluikäiselle tytölle.
2. Jos haluat nauttia ja sivistyä itse.
3. Jos pidät rohkeiden ja vahvojen naisten tarinoista.

perjantai 15. joulukuuta 2017

Per Petterson: Hevosvarkaat

Aina silloin tällöin mietin kirjoja, jotka ovat jättäneet minuun jäljen, tehneet lähtemättömän vaikutuksen ja yksi niistä on Per Pettersonin Hevosvarkaat (2009 Otava, suom. Katriina Huttunen). 

Olen vuosien varrella suositellut sitä vaikka kenelle, eikä yksikään ole tullut jälkeenpäin sanomaan, että olipa siinä kelvoton kirja. Jokainen on ollut yhtä häikäistynyt Pettersonin teoksesta kuin minäkin.

(Ja koska olen tyystin unohtanut kirjoittaa Hevosvarkaista täällä, teen sen nyt, sillä joulu on tulossa ja sen ehtii vielä hyvin hakea itselleen kirjastosta. Sen täydellisempää joulukirjaa saa hakea.)

Hevosvarkaat kertoo seitsemänkymppisestä Trondista, joka muuttaa lapsuutensa maisemiin vanhaan remonttia kaipaavaan taloon. Trondin vaimo on kuollut ja heidän kahdella tyttärellään on omat kiireen täyttämät elämänsä kaupungissa. Trond haluaa ympärilleen vain rauhaa ja hiljaisuutta ja ajatus erakkomaisesta elämästä luonnon keskellä tuntuu mukavalta.

Mutta sitten Trond tutustuu sattumalta naapurissa asuvaan vanhaan mieheen, joka paljastuukin tutuksi hänen lapsuudestaan. Trondin on pakko palata vielä kerran ajatuksissaan menneisyyteen: vuoteen 1948 ja traagisiin tapahtumiin, jotka hän olisi mieluusti halunnut jo unohtaa.

Petterson punoo taitavasti yhteen nämä kaksi tarinan tasoa. Hän kertoo hienovireisesti 15-vuotiaaan Trondin teini-iän tuntemuksista ja kuvailee nuoren pojan seksuaalista heräämistä poikkeuksellisen kauniisti. Yhtä taitavasti hän kertoo vanhenevan Trondin nykyelämästä rapistuvassa talossa, kun kaikki on iän takia jo vähän hankalaa ja joka paikkaa kolottaa.

Harvoin saa myöskään lukea kirjaa, jossa isän ja pojan välistä suhdetta on kuvattu näin lämpimästi. Nykykirjallisuus on täynnä piittaamattomia vanhempia ja ahdistuneita teini-ikäisiä, mutta Trondilla ja hänen isällään on hyvä suhde. Lisäksi 1940-luvun norjalaisen maaseudun ja sen työntäyteisen elämänmenon aidonoloinen kuvaus ansaitsee erityismaininnan.

Pettersonin Hevosvarkaat jättää jälkeensä ihmeellisen rauhan ja tyynen olon. Sen vuoksi se on mitä oivallisinta luettavaa joulunpyhiksi kaikille niille, jotka etsivät kirjallisuudesta syvempää sanomaa ja lämminhenkistä viisautta.

Tartu tähän:

1. Jos pidät hitaista tarinoista.
2. Jos nautit kauniista kielestä.
3. Jos etsit kirjallisuudesta syvyyttä.