Jos
minun pitäisi nimetä lapsuuteni tärkein kuvakirja, päätös olisi helppo. Astrid
Lindgrenin Kultasiskoni oli suuri elämys silloin ja se on edelleen yhtä hyvä.
Kultasiskoni
tarina ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1949 ja vuonna 1973 se sai
kuvituksen, jota ilman se tuskin olisi tehnyt vuosien varrella niin suurta
vaikutusta lapsilukijoihin. Hans Arnoldin taianomaiset ja tummanpuhuvat kuvat
sopivat haikean surumieliseen tarinaan täydellisesti. Varsinainen tarina
yksinäisestä lapsesta avautuu kokonaisuudessaan vasta vanhemmalle.
Seitsemänvuotias
Liisa pujahtaa ruusupensaan juurelta maan alle – Kultaiseen Saliin, jonka olemassaolosta
ei tiedä kukaan muu kuin Ylva-lii, Liisan mielikuvitussisko. Salaisessa
maanalaisessa maailmassa Liisa ja Ylva-lii syövät lettuja, kylpevät
suihkulähteessä, kuuntelevat kukkien laulua ja puiden soittoa ja kiitävät
uljailla ratsuillaan läpi Hirmuisen Metsän, jossa Ilkeät asuvat ja yrittävät
tarttua tyttöihin pitkillä inhottavilla käsivarsillaan.
Salaisessa
maassa Liisalla ja Ylva-liillä on ihanaa olla, mutta mikään ei jatku ikuisesti.
Ylva-lii kertoo Liisalle salaisuuden, jota tämä ei haluaisi kuulla. Kun ruusupensaan
ruusut kuihtuvat, minä olen kuollut, sanoo Ylva-lii. Mutta tietenkään Lindgren
ei lopeta tarinaansa näin tylysti, vaan antaa Liisalle tilalle jotain uutta ja aidompaa.
Meneekö Kultasiskoni
tarina oikeasti vieläkin syvällisemmälle tasolle? Ehkäpä se symboloikin sitä hetkeä, kun lapsi ymmärtää oman kuolevaisuutensa. Ymmärtääkseni tämä tapahtuu siinä kuuden seitsemän vuoden tienoilla ja järkyttää lapsen
maailmankuvaa enemmän kuin mikään siihenastinen. Lapsuuden iloinen viattomuus
on sen jälkeen pysyvästi poissa.
Kultasiskoni
salainen maa näyttäytyy lapselle todellisena. Ainakaan oma 8-vuotiaani ei
kyseenalaistanut sen olemassaoloa, vaikka vähän vihjailin, mahtaako Ylva-lii
sittenkin olla Liisan mielikuvituskaveri. Ei tietenkään. Hänhän on Liisan kaksoissisko,
joka piiloutui maan alle heti synnyttyään. Sehän sanottiin äiti heti kirjan alussa!
Lindgrenin
tumma ja mystinen taikamaailma viehättää edelleen ja tarjoaa poikkeuksellisen
syvän lukuelämyksen myös nykylapsille. Tämän tarinan toivon omien tyttärieni
välittävän aikanaan omille lapsilleen. Kultasiskoni tarina toimii nyt ja sadan vuoden kuluttua. Aito klassikko siis.
1.
Jos haluat lukea lapsellesi taianomaisen tarinan.
2.
Jos lastenkirjan kuvitus on sinulle tärkeää.
3. Jos haluat suosia laatukirjallisuutta.
3. Jos haluat suosia laatukirjallisuutta.
Tämä on myös minun lapsuuteni rakkain kirja. Lapsuuden kokemus tuntuu vieläkin vahvana. Tilasin kirjan juuri itselleni, vain itselleni :-)
VastaaPoistaTämä on myös minun lapsuuteni rakkain kirja! Äitini toi sen minulle lohdutukseksi, kun olin ollut yksin sairaana kotona. Tuohon aikaan kun sairastettiin yksin, ja vanhemmat olivat töissä. Tämän kirjan aion nyt kyllä ostaa tyttärilleni, kunhan influenssasta toivutaan.
VastaaPoistaTämä on myös minun lapsuuteni rakkain kirja! Äitini toi sen minulle lohdutukseksi, kun olin ollut yksin sairaana kotona. Tuohon aikaan kun sairastettiin yksin, ja vanhemmat olivat töissä. Tämän kirjan aion nyt kyllä ostaa tyttärilleni, kunhan influenssasta toivutaan.
VastaaPoistaIhanaa, kun tekin muistatte tämän lapsuudestanne. Surullinen ja niin kaunis tarina, ja kuvitus on upea!
VastaaPoista