torstai 27. elokuuta 2015

Astrid Lindgren: Kultasiskoni

Jos minun pitäisi nimetä lapsuuteni tärkein kuvakirja, päätös olisi helppo. Astrid Lindgrenin Kultasiskoni oli suuri elämys silloin ja se on edelleen yhtä hyvä. 

Kultasiskoni tarina ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1949 ja vuonna 1973 se sai kuvituksen, jota ilman se tuskin olisi tehnyt vuosien varrella niin suurta vaikutusta lapsilukijoihin. Hans Arnoldin taianomaiset ja tummanpuhuvat kuvat sopivat haikean surumieliseen tarinaan täydellisesti. Varsinainen tarina yksinäisestä lapsesta avautuu kokonaisuudessaan vasta vanhemmalle.

Seitsemänvuotias Liisa pujahtaa ruusupensaan juurelta maan alle – Kultaiseen Saliin, jonka olemassaolosta ei tiedä kukaan muu kuin Ylva-lii, Liisan mielikuvitussisko. Salaisessa maanalaisessa maailmassa Liisa ja Ylva-lii syövät lettuja, kylpevät suihkulähteessä, kuuntelevat kukkien laulua ja puiden soittoa ja kiitävät uljailla ratsuillaan läpi Hirmuisen Metsän, jossa Ilkeät asuvat ja yrittävät tarttua tyttöihin pitkillä inhottavilla käsivarsillaan.

Salaisessa maassa Liisalla ja Ylva-liillä on ihanaa olla, mutta mikään ei jatku ikuisesti. Ylva-lii kertoo Liisalle salaisuuden, jota tämä ei haluaisi kuulla. Kun ruusupensaan ruusut kuihtuvat, minä olen kuollut, sanoo Ylva-lii. Mutta tietenkään Lindgren ei lopeta tarinaansa näin tylysti, vaan antaa Liisalle tilalle jotain uutta ja aidompaa.

Meneekö Kultasiskoni tarina oikeasti vieläkin syvällisemmälle tasolle? Ehkäpä se symboloikin  sitä hetkeä, kun lapsi ymmärtää  oman kuolevaisuutensa. Ymmärtääkseni tämä tapahtuu siinä kuuden seitsemän vuoden tienoilla ja järkyttää lapsen maailmankuvaa enemmän kuin mikään siihenastinen. Lapsuuden iloinen viattomuus on sen jälkeen pysyvästi poissa. 

Kultasiskoni salainen maa näyttäytyy lapselle todellisena. Ainakaan oma 8-vuotiaani ei kyseenalaistanut sen olemassaoloa, vaikka vähän vihjailin, mahtaako Ylva-lii sittenkin olla Liisan mielikuvituskaveri. Ei tietenkään. Hänhän on Liisan kaksoissisko, joka piiloutui maan alle heti synnyttyään. Sehän sanottiin äiti heti kirjan alussa!

Lindgrenin tumma ja mystinen taikamaailma viehättää edelleen ja tarjoaa poikkeuksellisen syvän lukuelämyksen myös nykylapsille. Tämän tarinan toivon omien tyttärieni välittävän aikanaan omille lapsilleen. Kultasiskoni tarina toimii nyt ja sadan vuoden kuluttua. Aito klassikko siis.


Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea lapsellesi taianomaisen tarinan.
2. Jos lastenkirjan kuvitus on sinulle tärkeää.
3. Jos haluat suosia laatukirjallisuutta.


4 kommenttia:

  1. Tämä on myös minun lapsuuteni rakkain kirja. Lapsuuden kokemus tuntuu vieläkin vahvana. Tilasin kirjan juuri itselleni, vain itselleni :-)

    VastaaPoista
  2. Tämä on myös minun lapsuuteni rakkain kirja! Äitini toi sen minulle lohdutukseksi, kun olin ollut yksin sairaana kotona. Tuohon aikaan kun sairastettiin yksin, ja vanhemmat olivat töissä. Tämän kirjan aion nyt kyllä ostaa tyttärilleni, kunhan influenssasta toivutaan.

    VastaaPoista
  3. Tämä on myös minun lapsuuteni rakkain kirja! Äitini toi sen minulle lohdutukseksi, kun olin ollut yksin sairaana kotona. Tuohon aikaan kun sairastettiin yksin, ja vanhemmat olivat töissä. Tämän kirjan aion nyt kyllä ostaa tyttärilleni, kunhan influenssasta toivutaan.

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, kun tekin muistatte tämän lapsuudestanne. Surullinen ja niin kaunis tarina, ja kuvitus on upea!

    VastaaPoista