Pentti Kirstilä: Jäähyväiset Hanhivaaralle

Pentti Kirstilä palaa yli kymmenen vuoden tauon jälkeen Hanhivaara-sarjansa pariin jättääkseen jäähyväiset päähenkilölleen. Hanhivaara on sairastunut syöpään ja käy raskaissa hoidoissa. Kaikki elämän huolettomuus on poissa ja sarjan alkuosien äreä komisario vaikuttaa pehmenneen. Ajatus Hanhivaaralla leikkaa edelleen terävästi.

Tällä kertaa Hanhivaara saa ratkaistavakseen opettajan merkillisen kuolemantapauksen. Minna Oksanen löydetään kodistaan Helsingin Munkkiniemestä kuolleena. Hänen vieressään lojuvat keittiötikkaat ja katossa roikkuva valaisin on pimeänä. Äkkiseltään näyttää siltä kuin Oksanen olisi kiivennyt tikkaille lamppua vaihtamaan, horjahtanut ja lyönyt päänsä kuolettavasti.

Hanhivaara alkaa kuitenkin epäillä, etteivät tapahtumat ole edenneet ihan näin yksinkertaisesti, sillä verta on yllättävän paljon, Lisäksi Oksanen on sonnustautunut juhlavaan asuun ja jalassaan hänellä on korkokengät. Ei kai kukaan lähde kiipeilemään korkkareissa keittiötikkaille ja miksi ihmeessä valo olisi pitänyt vaihtaa, kun Oksanen oli selvästi tekemässä lähtöä jonnekin? Hanhivaaran vainu osuu tietenkin oikeaan – Minna Oksasen kuolema ei ole tapaturma.

Tonkiessaan Oksasen elämää Hanhivaara saa huomata, että tämä kansankynttilä harrastaakin aikamoista kaksois- tai oikeastaan neloiselämää. Tutkinnan edetessä selviää, että Oksasella on ollut neljä rakastajaa, joista jokainen on saattanut mustasukkaisuudessaan surmata Oksasen - rakastajien vaimoista puhumattakaan. Vahva motiivi on tietenkin myös Oksasen aviomiehellä.

Kirstilä rakentelee jännitysjuontaan taas liikoja hötkyilemättä. Rauhallisesti etenevässä tarinassa kuulustelut seuraavat toisiaan ja samoja kysymyksiä toistetaan. Kollegojen välillä on hyvä henki, vaikka aika moisia persoonallisuuksia Hanhivaarankin osastolla työskentelee. Kuulustelujen ja päättelyn myötä tapahtumien kulku alkaa selvitä ja loppuratkaisu pääsee yllättämään.

Hanhivaara-sarjan ensimmäinen osa Jäähyväiset rakkaimmalle ilmestyi jo vuonna 1977 (siinäkin  muuten rikoksena kauniin naisen murha) ja yhteensä sarjaan kuuluu 12 teosta. Sen lisäksi, että sarjan edetessä lukija pääsee seuraamaan Hanhivaaran elämää ja uraa, sarjaa voi pitää poikkeuksellisen kattavana katsauksena rikostutkijan työhön vuosikymmenten varrella.

Maailma Hanhivaaran ympärillä on muuttunut aivan toisenlaiseksi. Kun ensimmäisessä osassa soiteltiin puhelinkopeista ja kirjoiteltiin kirjeitä (ja röyhyteltiin tupakkaa ihan joka paikassa!), on yhteydenpito ja sähköisten arkistojen käyttö nopeuttanut tutkintaa valtavasti. Mutta vaikka kaikki näyttää muuttuneen, on yksi asia ennallaan. Rikoksen ratkaisee edelleen ihminen omilla aivoillaan ja päättelykyvyllään. Ja kun tutkijana on Hanhivaaran kaltainen kokenut konkari, ei roistolla ole tietenkään mitään mahdollisuutta.

Pentti Kirstilän Hanhivaarat ovat leppoisaa poliisikirjallisuutta ja niiden seurassa viihtyvät erityisesti vähän vanhemmat mieslukijat. Sarjaa voi hyvin myös suositella niille, jotka eivät kestä liiallista verenvuodatusta ja joille joidenkin jännärien nopeat käänteet ovat liikaa.

Huom! Lukuneuvojan arvion sarjan ensimmäisestä kirjasta Jäähyväiset rakkaimmalle voit lukea täältä.

Tartu tähän:

1. Jos pidät uskottavista jännitysromaaneista.

2. Jos haluat tutustua Suomi-dekkarin uranuurtajaan.

3. Jos Seppo Jokisen komisario Koskinen on sinun makuusi.