Outi
istuu osasto 17:n päiväsalissa ja kutoo sinnikkäästi sukkaa, vaikka silmukat
putoilevat puikolta ja välillä täytyy purkaa. Hän kuuluu osastolla
jo niihin, joille annetaan puikot. Osa potilaista ei ole vielä siinä vaiheessa.
Outi ei vilkuile ympärilleen, välttelee joutumasta keskusteluihin ja syö
ruokansa hiljaisuuden vallitessa. Hän pelkää kysymyksiä ja kummastelevia katseita:
eikös tuo ole Se? Se teeveestä tuttu?
Ennen
Outin elämä täyttyi ensi-iltakutsuista, ravintolaillallisista, shampanjalounaista
ja kiinnostavista työtehtävistä. Linnan juhlissa hän pyrähteli tyylikkäänä
haastateltavan luota toiselle ja hymyili valloittavasti kameralle. Kotona hän
viihtyi oman alfauroksensa, Aaronin kanssa, joka oli kaikkea sitä, mitä Outi
oli koskaan toivonut. Kaksi suloista lasta kruunasi Outin onnen. Ulospäin
kaikki näytti hienolta, mutta oliko elämä sittenkään näin satumaista?
Elämässä
kaikki ei mene niin kuin suunnittelee. Tämä Outikaan ei suunnitellut, että hänen
mielensä joskus järkkyisi. Aluksi hän ei edes uskonut, että jotain on vialla. Sairaus kuitenkin hiipi hänen elämäänsä ja iski lopulta niin
kovaa, että melkein oli jo myöhäistä. Vuosien riuhtomisen jälkeen oikea
diagnoosi lopulta löytyy ja Outi saa nostettua pudonneet silmukat takaisin
puikoille.
Päivi
Storgård pureutuu esikoisromaanissaan Keinulaudalla (2013 Schildts &
Söderströms) tärkeään aiheeseen. Hän kertoo kiertelemättä ja kaunistelematta siitä,
mitä ihmiselle tapahtuu, kun mieli järkkyy. Mitä ihminen tuntee ja kokee
sisällään ja miten muut ihmiset henkisesti epätasapainoon joutuneeseen ihmiseen
suhtautuvat. Storgårdin oma kokemus kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä näkyy
kirjassa kouriintuntuvana aitoutena: vain joku sellainen joka on kokenut kaiken
tämän, voi kertoa siitä näin todentuntuisesti.
Vaikka
Storgårdin kirja on hyvin omakohtainen, hän välttää tämäntyyppisen
kirjallisuuden karikot hienosti. Keinulaudalla ei ole vaahtoavan
tunnustuksellinen julistus siitä, miten väärin mielenterveyspotilaita
yhteiskunnassamme kohdellaan, vaikka aihe toki kirjassa esiintyykin Outin tarinaan
kietoutuneena. Kirja ei myöskään ole rasittavan opettavainen luento, jossa lukijoita
ohjeistetaan kädestä pitäen oikeaan toimintaan. Sen sijaan Keinulaudalla on
täysverinen romaani ihmisestä, jonka mieli järkkyi. Suomi on tainnut juuri
saada uuden lupaavan Kirjailijan.
Tartu
tähän:
1.
Jos sinun tai läheisesi mieli on joskus järkkynyt.
2.
Jos haluat lukea riipaisevan todentuntuisen tarinan.
3.
Jos haluat oppia ymmärtämään psyykkisiä sairauksia paremmin.
Kirja on saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tämän tekstin sisältöön.
Kirja on saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tämän tekstin sisältöön.
Tämä kirja kiinnostaa minua kovasti nimenomaan aiheensa takia. Mielenterveyteen liittyä kirjallisuus - olkoon se faktaa tai fiktiota - kiinnostaa aina. Olen lukenut muutamasta lehdestä Storgårdin haastattelun kirjaan liittyen ja juttujen saamista kommenteista päätellen keskustelua tosiaan kaivataan.
VastaaPoistaOlen kuullut, että Storgård on saanut kirjastaan aivan valtavat määrät palautetta. Psyykkiset sairaudet koskettavat sairastuneiden itsensä lisäksi myös koko lähipiiriä - tilastojen mukaan siis aika isoa joukkoa suomalaisista ja siihen nähden on hämmästyttävää, miten vähän niistä vielä puhutaan. (Ja miten asenteellista puhe edelleen on)
PoistaHienoa, että Storgård on ottanut asian näin rohkeasti esille. Tartu ihmeessä kirjaan - se on hyvin kirjoitettu, mukaansa tempaava ja ajatuksia herättävä teos!
Yllättävän hyvä romaani tärkeästä aihepiiristä!
VastaaPoistaItse arkailin ensin tarttua kirjaan, kun ajattelin etten jaksa mitään mania-kaahauksia ja toilailuja lukea, kun olen niitä tarpeekseni läheltä seurannut, nähnyt ja kuullut.
Tämä kirja oli kuitenkin toista maata, ja kirjan päähenkilöllä olikin ns. kakkostyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö, jossa masennus on vahvempana kuin maanisuus. Mielenkiintoisesti kirjoitettu, päähenkilö aidon oloinen, olikin pakko lukea kirja yhtä pötköä loppuun.
Sanna
Kiva kun sinäkin pidit tästä! Kirja on yllättävän hyvä ja vetävä - itsekin hotkaisin sen melkein yhtenä suupalana.
Poista