torstai 19. syyskuuta 2013

Kåre Halldén: Samppanjaruhtinas


Ruotsalainen Harald Poppe lähtee ystävänsä yllyttämänä samppanjamatkalle Ranskaan, vaikkei hän viineistä niin piittaakaan. Kellarikierroksella Poppe jää muusta ryhmästä jälkeen ja joutuu yllättäen todistamaan legendaarisen samppanjamestarin Anselme Guidot’n kuolinkorahteluja. Viimeisillä voimillaan Guidot kuiskaa Poppen korvaan varoituksen ja tulee samalla vetäneeksi tämän mukaan samppanjatalon kätkettyjen salaisuuksien verkkoon...

Pärjätäkseen muodikkaassa jännityskirjagenressä on kirjailijoiden keksittävä koko ajan uusia virkistäviä yhdistelmiä. Päähenkilöksi ei välttämättä enää riitä kliseisen yrmy, eronnut ja ylipainoinen miespoliisi, eikä rikokseksi tavanomainen murha. Pitää olla jotain uutta ja raikasta – yllättävääkin. Kåre Halldén on keksinyt yhdistää murhamysteerin samppanjaan ja sekoittaa joukkoon myös toista maailmansotaa.

Samppanjaruhtinas (2013 Tammi, suom. Sirkka-Liisa Sjöblom) on kuplivan kevyt jännityskirja, joka sopii hyvin sellaisillekin lukijoille, jotka vierastavat verta ja suolenpätkiä, kidutusta ja kauheuksia. Juonta kuljetetaan mukavasti eteenpäin kahdella aikatasolla ja lukija oppii samalla vähän samppanjanvalmistuksesta ja historiastakin. 

Jotain jää kuitenkin uupumaan. Henkilöhahmot jäävät litteiksi ja paperinmakuisiksi, eikä kehenkään heistä kiinny tai samaistu. Lukijalle on oikeastaan aivan sama, mitä näille ihmisille tapahtuu. Poikkeuksellisen kiinnostavasta rypäleiden yhdistelmästä (samppanja + historia + murha) olisi saanut valmistettua vuosikertasamppanjaa, jos sen tekemiseen olisi käytetty enemmän aikaa ja vaivaa. Tällä kertaa tuloksena on vain espanjalaista keskivertokuohuviiniä, jota on ihan mukava siemailla lasillinen tai parikin, mutta mitään järisyttävää makuelämystä se ei tarjoa.

Tartu tähän:

1. Jos pidät dekkareista, mutta inhoat väkivallalla mässäilyä.
2. Jos haluat lukea vaihteeksi kevyttä viihdettä.
3. Jos haaveilet viinimatkasta.

Kirja on pyydetty ja saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tämän tekstin sisältöön.

2 kommenttia:

  1. Hyvää kotimaista kirjallisuutta jää julkaisematta, mutta tällaista tuubaa kyllä tarjotaan. "Isabelle työnsi avaimen lukkoon, mutta huomasi pian, että jokin oli vialla." Hoo! Mikä? No ovi ei ollut lukossa. Piankos semmoisen huomaa... Joko kirjailija tai suomentaja on ihan kujilla. Tämmöistä lässytystä kaiken aikaa. Shampanja olisi ansainnut paremman dekkarin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet! Shampanja ansaitsisi paremmat puitteet :)

      Poista