Ruotsalainen
Harald Poppe lähtee ystävänsä yllyttämänä samppanjamatkalle Ranskaan, vaikkei
hän viineistä niin piittaakaan. Kellarikierroksella Poppe jää muusta ryhmästä
jälkeen ja joutuu yllättäen todistamaan legendaarisen samppanjamestarin Anselme
Guidot’n kuolinkorahteluja. Viimeisillä voimillaan Guidot kuiskaa Poppen
korvaan varoituksen ja tulee samalla vetäneeksi tämän mukaan samppanjatalon
kätkettyjen salaisuuksien verkkoon...
Pärjätäkseen
muodikkaassa jännityskirjagenressä on kirjailijoiden keksittävä koko ajan uusia
virkistäviä yhdistelmiä. Päähenkilöksi ei välttämättä enää riitä kliseisen yrmy,
eronnut ja ylipainoinen miespoliisi, eikä rikokseksi tavanomainen murha. Pitää
olla jotain uutta ja raikasta – yllättävääkin. Kåre Halldén on keksinyt
yhdistää murhamysteerin samppanjaan ja sekoittaa joukkoon myös toista
maailmansotaa.
Samppanjaruhtinas
(2013 Tammi, suom. Sirkka-Liisa Sjöblom) on kuplivan kevyt jännityskirja, joka
sopii hyvin sellaisillekin lukijoille, jotka vierastavat verta ja suolenpätkiä,
kidutusta ja kauheuksia. Juonta kuljetetaan mukavasti eteenpäin kahdella
aikatasolla ja lukija oppii samalla vähän samppanjanvalmistuksesta ja
historiastakin.
Jotain
jää kuitenkin uupumaan. Henkilöhahmot jäävät litteiksi ja paperinmakuisiksi,
eikä kehenkään heistä kiinny tai samaistu. Lukijalle on oikeastaan aivan sama,
mitä näille ihmisille tapahtuu. Poikkeuksellisen kiinnostavasta rypäleiden
yhdistelmästä (samppanja + historia + murha) olisi saanut valmistettua vuosikertasamppanjaa, jos sen tekemiseen olisi käytetty enemmän aikaa ja
vaivaa. Tällä kertaa tuloksena on vain espanjalaista keskivertokuohuviiniä,
jota on ihan mukava siemailla lasillinen tai parikin, mutta mitään järisyttävää
makuelämystä se ei tarjoa.
Tartu
tähän:
1.
Jos pidät dekkareista, mutta inhoat väkivallalla mässäilyä.
2.
Jos haluat lukea vaihteeksi kevyttä viihdettä.
3.
Jos haaveilet viinimatkasta.
Kirja on pyydetty ja saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tämän tekstin sisältöön.
Hyvää kotimaista kirjallisuutta jää julkaisematta, mutta tällaista tuubaa kyllä tarjotaan. "Isabelle työnsi avaimen lukkoon, mutta huomasi pian, että jokin oli vialla." Hoo! Mikä? No ovi ei ollut lukossa. Piankos semmoisen huomaa... Joko kirjailija tai suomentaja on ihan kujilla. Tämmöistä lässytystä kaiken aikaa. Shampanja olisi ansainnut paremman dekkarin.
VastaaPoistaOikeassa olet! Shampanja ansaitsisi paremmat puitteet :)
Poista