Alexandra Salmela: Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia

Haluaisin kirjoittaa enemmän lastenkirjoista ja raahaan niitä kassikaupalla kirjastosta kotiin. Toiveikkaana sukellamme lapseni kanssa iltaisin uusien kirjojen maailmoihin, mutta aina niissä on jotain pielessä. Joko ne ovat minusta hyviä, mutta lapseni mielestä eivät. Tai sitten ne ovat lapseni mielestä hyviä, mutta eivät minusta täytä laadukkaan kirjallisuuden kriteerejä, vaan ovat kliseisiä tarinoita tai kielellisesti kömpelöitä käännöksiä.

Koska blogini ideana on kirjoittaa vain kirjallisuudesta, jota oikeasti haluan suositella eteenpäin, en kelpuuta mukaan lastenkirjaakaan, jota emme voi lapseni kanssa yhdessä täysin sydämin kehua. Olimme suorastaan riehakkaan riemastuneita, kun tutustuimme pitkästä aikaa kirjaan, jonka parissa illat suorastaan kiitävät (ja valitettavan usein myös venyvät). Alexandra Salmelan Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia (2013 Teos) on lastenkirja, joka toimii.

Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia on 21 absurdin sadun hurmaava kokoelma. Sen lyhyissä tarinoissa tavanomaiset asetelmat viedään äärimmilleen tai käännetään päälaelleen. Yhdessä sadussa äiti pelkää, että jonain päivänä hajamielinen isä vielä hukkaa päänsä ja niin todella tapahtuu. Toisessa sadussa Sulon äiti ja isä eivät ole tyytyväisiä epätäydelliseen poikaansa ja vievät hänet lapsikorjaamoon, jossa Sulon huonot ominaisuudet vaihdetaan kätevästi parempiin. Adalmiinan elämä ei sekään ole helppoa, sillä vanhemmat haluavat valmentaa tytöstä hienostuneen prinsessan, mutta tyttö haluaisi itse tulla villiksi apinaprinsessaksi ja asua puussa. Juhan isä pakottaa sukset jalkaan kesälläkin, sillä isän mielestä tosimies liikkuu vain hiihtämällä.

Salmelan tarinat saavat lapsen nauraa hohottamaan ja aikuistakin hymyilyttää leveästi. Vaikka sadut päällisin puolin ovat hilpeitä ja hassunkurisia, niiden taustalla piilee myös tummia sävyjä ja vakavampia aiheita, jotka aikuislukija huomaa. Erityisesti Salmela pureutuu nykyajan vanhemmuuden ääri-ilmiöihin, mutta myös mm. ympäristönsuojelu, vanhemman uupumus ja yhteiskunnan lapsivihamielisyys ovat aiheita, jotka tunnistaa taustalta.

Salmelan mielikuvitus ja kielellinen taituruus ällistyttävät ja koko komeuden kruunaa slovakialaisen Martina Matlovicován värikäs kuvitus. Yksityiskohtaisissa kuvissa leikitellään väreillä ja muodoilla ja niiden tutkimiseen kuluukin helposti tovi jos toinenkin. Tämän kirjan pariin kannattaa siis iltaisin rientää ajoissa.

Tartu tähän:

1. Jos lapsesi pitää hullunkurisista tarinoista, joissa lapset ovat fiksumpia kuin aikuiset.

2. Jos inhoat lasten sukupuolitettua maailmaa myös kirjallisuudessa (= tytöille söpöjä ja rauhallisia prinsessasatuja, pojille raisuja ja väkivaltaisia taistelutarinoita)

3. Jos haluat parantaa lapsesi kielellisiä valmiuksia.

Huom! Näitä satuja voit lukea kätevästi samaan aikaan monenikäisille lapsikuulijoille ja ne sopivat yhtä hyvin sekä pojille että tytöille.

Huom! Kirjan avulla voi kätevästi harjoitella lapsen kanssa vaikeita äänteitä, sillä näissä tarinoissa eivät seikkaile Annat ja Antit, vaan Iit ja Rororot, Fridat ja Matildat, Vitrokit ja Softarit, Ossit ja Issat.

Kirja on pyydetty ja saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tekstin sisältöön.