Salla Simukka: Punainen kuin veri

”Elämässä pärjää parhaiten, kun sekaantuu mihinkään mahdollisimman vähän.”

- Lumikki Andersson -

Lukiolaistyttö Lumikki Andersson on koulunsa kummajainen. Erilainen nuori, joka viihtyy yksikseen. Hän ei keimaile typerästi kikatellen pojille kuten muut luokan tytöt ja välttää muutenkin joutumasta huomion keskipisteeksi. Hän oli vieraan palapelin pala, jolle ei ollut omaa paikkaa, mutta joka saattoi yllättäen sopia melkein mihin paikkaan tahansa. Lumikki haluaa olla huomaamaton varjo. Mitäänsanomaton. Hajuton ja mauton. Sellainen, joka unohtuu nopeasti. Sillä niin on paras.

Lumikki kiskaistaan kuitenkin vasten tahtoaan tapahtumien keskiöön, kun hän löytää koulunsa valokuvapimiöstä seteleitä, jotka ovat värjäytyneet punaisiksi verestä. Pian hän huomaa olevansa parin luokkatoverinsa kanssa mukana sellaisessa seikkailussa, jota heistä kukaan ei enää kykene pysäyttämään. Ja silti heidän on saatava se loppumaan.

Punainen kuin veri (2013 Tammi) on Salla Simukan Lumikki-trilogian tömäkkä avausosa. Simukka kirjoittaa vetävästi ja on onnistunut luomaan Tampereelle kansainvälisen tason trillerijuonen takaa-ajoineen ja huume- ja rikollisjengeineen. Tarinassa viitataan vähän väliä Lumikki-satuun ja se tuo mukaan ripauksen kiehtovaa mystisyyttä. Lumikki Anderssonin menneisyyden salaisuudet eivät onneksi avaudu lukijalle vielä tässä ensimmäisessä osassa. Simukka jättää paljon kutkuttavasti auki.

Myös maailmanvalloituksen kannalta on ollut nerokas idea käyttää Lumikki-sadusta tuttua kolmiosaista rimpsua teosten nimeämisessä: punainen kuin veri, valkea kuin lumi, musta kuin eebenpuu. Ainakin länsimaisessa kulttuurissa litania tunnistetaan heti ja täytyy myöntää, että siitä minäkin alun perin viehätyin ja kirjan luin.

Tartu tähän:

1. Jos olet kyllästynyt vampyyreihin ja ihmissusiin nuortenkirjallisuudessa.

2. Jos pidät vauhdikkaasta jännitysjuonesta, jossa kaikkea ei paljasteta heti.

3. Jos haluat tarjota tyttärellesi vaihteeksi jotain muutakin kuin amerikkalaista kirjallisuutta.

Huom! Punainen kuin veri on nuortenromaani, joka sopii hyvin myös aikuislukijalle. Kuusikymppinen äitinikin koukuttui ja hotkaisi sen parissa illassa.