Annamari
Marttinen kirjoittaa uusimmassa kirjassaan Törmäys (2016 Tammi) kolmesta tavallisen ihmisen kauhuskenaariosta.
Ensinnäkin jokaisen
autoilijan painajaisesta eli siitä, että vahingossa törmää liikenteessä yhtäkkiä
eteen tulevaan ihmiseen ja tulee aiheuttaneeksi jotain peruuttamatonta.
Toiseksi siitä, että joutuu itse kaaharin töytäisemäksi ja kolmanneksi siitä,
miten kauhealta tuntuisi menettää oma lapsi.
Aamu
ajaa uutta mustaa autoaan, näprää kännykkäänsä ja törmää pöyräilijään, joka syöksähtää
hänen eteensä juuri silloin, kun hänen katseensa on suuntautunut luuriin.
Parikymppinen Miro polkee pyörää ja kuljettaa tarakalla tyttöystäväänsä Nadjaa,
eikä huomaa Aamun autoa. Miro lentää törmäysksen voimasta kauemmas katuun ja
Nadja luiskahtaa auton alle.
Suvi saa tietää tyttärensä kuolleen ja Miron äiti
poikansa halvaantuneen loppuiäksi. Kenenkään elämä ei ole onnettomuuden jälkeen
enää ennallaan.
Marttisen
kirja kattaa ajanjakson onnettomuuspäivästä Nadjan hautajaisiin ja vuorotellen
kirjailija sukeltaa päähenkilöidensä Aamun, Miron ja Suvin aatoksiin. Miro
tuntee syyllisyyttä siitä, että selvisi. Aamun syyllisyys on vielä sitäkin
musertavampaa. Hän toivoisi voivansa palata ajassa taaksepäin, jolloin voisi
tehdä kaiken toisin ja jarruttaa ajoissa. Suvi suree lastaan niin voimallisesti
kuin vain lapsensa menettänyt voi surra.
Marttisen
kirja näyttää kauhistuttavalla tavalla, kuinka pienestä kaikki voi joskus olla
kiinni ja kuinka sattumanvaraista elämä toisinaan on. Muutaman sekunnin
vilkaisu kännykkään väärällä hetkellä voi muuttaa kaiken. Liian nopea vauhti pyöräillessä
voi johtaa traagisiin seurauksiin.
Marttinen
kirjoittaa kouriintuntuvan rehellisesti ja aidon oloisesti. Hänen henkilöhahmojensa
tuska ja tunteet tuntuvat lukijasta oikeilta. Hän kirjoittaa tyylilleen
uskollisena tavallisista ihmisistä ja luottaa siihen, että ”tavallinen”
auto-onnettomuuskin riittää hyvin romaanin aiheeksi. Ei hyvään ja koskettavaan
tarinaan sen ihmeellisempiä juonenkäänteitä välttämättä tarvita.
Marttisen
kirjan jälkeen ei tee hetkeen mieli vaihtaa edes radiokanavaa ajaessaan.
Tartu
tähän:
1.
Jos tavallisten ihmisten tarinat kiinnostavat sinua.
2.
Jos inhoat yliampuvia juonenkäänteitä.
3.
Jos pidät koskettavista kirjoista.
Kirja on saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tämän tekstin sisältöön.
Vaikka onkin rankka aihe, niin kuulostaa kiinnostavalta kirjalta. Pitääpä etsiä se luettavaksi.
VastaaPoistaYksi viime vuoden parhaita lukemiani! Teki mieli kääntää sivuakin oikein hitaasti, aivan kuin nurkan takaa voisi tulla mitä tahansa.
VastaaPoistaKiva kuulla, että muutkin ovat tykänneet tästä!
PoistaTämän kirjan hienous, ja samalla järkyttävyys, on mielestäni siinä, että tarina on niin tavallinen. Näin voi käydä kenelle tahansa milloin tahansa ja se tekee kirjasta niin aidonoloisen. Marttinen myös kirjoittaa hyvin. Hän ei sorru melodramaattisuuteen, muttei toisaalta lieventele tunnemyrskyjä tuollaisessa tilanteessa. Hieno kirja, jolle soisi enemmän lukijoita!