”Minä olen oman puolueeni ainoa
jäsen; ei haittaa mitään, olen aina ollut yksin ja oikeassa.”
Nyt
jos koskaan on hyvä aika tutustua loistavaan Tahar Ben Jellouniin, sillä hän
saattaa muutaman viikon kuluttua napata itselleen Nobelin
kirjallisuuspalkinnon.
Vuonna
1990 ilmestynyt pienoisromaani Tyyntä Tangerissa (Gummerus, suom. Annikki Suni)
esittelee lukijalle marokkolaisen mielensäpahoittajan, mutta tämän vanhuksen
katkeraa tilitystä lukiessa ei naurata kertaakaan.
Kirjan päähenkilö,
kahdeksankymppinen raihnas mies, marisee, ilkeilee ja syyttelee muita. Elämä on
karsinut hänen ympäriltään ystävät, joita ei monta ole koskaan ollutkaan. Hän
elää sairaana keskellä tyhjyyttä Tangerin kaupungissa ja päivät kuluvat
hitaasti eteenpäin tylsinä ja samanlaisina.
Jäljellä
on vain siivoojarouva, joka rumuudellaan ja typeryydellään ärsyttää miestä.
Vaimo elää myös. Häntä mies ei ole koskaan kutsunut oikealla nimellä, vaan
käyttänyt jotain sadoista haukkumanimityksistä. Lapset ovat liittoutuneet
äitinsä kanssa ja se saa miehen kihisemään raivosta. Miksi kukaan ei käy katsomassa
häntä! Miksi hänen huolensa eivät kiinnosta ketään! (Miksiköhän?)
Ikänsä
muita moittinut mies pitää ilkeilyjään oikeutettuina ja muita herkkähipiäisinä
ja huumorintajuttomina idiootteina. Silti mies haaveilee siitä, että joku
tulisi ja kysyisi vointia. Hän toivoo, että joku istuisi viereen ja jaksaisi
kuunnella hänen totuuksiaan. Mies aavistaa, että ystävällisyys voisi toimia,
mutta ylpeys estää häntä muuttumasta.
Vaikka
Jellounin romaani kertoo marisevasta marokkolaisvanhuksesta, on tarina niin
universaali, että se voisi kertoa kenestä tahansa katkeroituneesta vanhuksesta.
Jos on elämänsä kiusannut muita, ei ole mikään ihme, että lopun lähestyessä ei
ole enää ketään jäljellä. Mutta myös yksinäisyyteen itsensä eristänyt ihminen
kaipaa eniten toista ihmistä ja on surullista, ettei edes siinä vaiheessa pysty
tulemaan puoleen väliin vastaan.
Jellounin
tyyli on samanaikaisesti runollista ja ronskia. Samassa kappaleessa voidaan
kirota siivojarouvan ulkonäköä ja pohtia samalla elämän tarkoituksta. Tyyntä
Tangerissa on vaikuttava romaani ihmisestä, jonka elämä meni vinoon kunnian,
itsekkyyden ja katkeruuden takia.
Tartu tähän:
1. Jos haluat lukea
laatua.
2. Jos sinulla ei ole
aikaa paksulle kirjalle.
3. Jos universaalit
ihmistarinat kiinnostavat sinua.
Tässä siis sinun Nobel-veikkauksesi:) Ei yhtään huono. Luin joskus aikoja sitten Tahar Ben Jellounin Lähtö-nimisen romaanin. Sekään ei yhtään relevanssiaan menettänyt, päinvastoin entistä ajankohtaisempi.
VastaaPoistaHei,
PoistaTämä minun veikkaukseni - ja jos voittoa ei tule tänä vuonna, jonain toisena vuonna tulee :)
Täytyy tutustua Tangerilaiseen elämänmenoon.
VastaaPoistaTutustu ihmeessä! Tämä oli hyvä! Vielä parempi Jellounin kirja on Sokaiseva pimeys, joka on suorastaan räjäyttävän upea :)
Poista