Pauli Aalto-Setälä ja Mikael Saarinen: Innostus

Suomessa riittää yrittämisen ja innostuksen tappavia sananlaskuja. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Suutari pysyköön lestissään. Kell’ onni on, se onnen kätkeköön. 

Näitä kun tarpeeksi toistellaan, ei ihme, että ihminen alkaa uskoa siihen, ettei yrittäminen kannata ja innostuminen saa ihmisen näyttämään naiivilta ja naurettavalta höhlältä. Työstään nyt viimeksi kannattaisi innostua. Ensin työ, sitten huvi, sanotaan ja ilmaistaan samalla epäsuorasti, etteivät nämä kaksi asiaa ainakaan yhteen kuulu.

Pauli Aalto-Setälä ja Mikael Saarinen ovat kirjoittaneet kirjan Innostus: myötämanipuloinnin aakkoset (2014 Talentum), koska haluavat saada innostuksentappamismentaliteettiin muutoksen. Kirjansa he jakavat kahteen osaan: ensimmäisessä osassa käsitellään innostuksen syntyä, ylläpitoa ja tuhoajia ja toisessa osassa keskitytään innostamiseen – siihen, miten saada muut innostumaan omasta asiastaan.

Tutkimusten mukaan innostuneisuus on kannattavaa sekä yksilön itsensä kannalta että taloudellisesti. Innostavat työyhteisöt ovat niitä, jotka parhaiten pärjäävät. Intohimoisen innostuneesti työhönsä suhtautuvat työntekijät ovat tuottavampia ja aikaansaavampia ja kaiken kaikkiaan elämässään onnellisimpia ovat juuri ne innostuneet ihmiset.

Kaksikko todistaa lukijalle, ettei innostuminen ole mitään amerikkalaista tekohauskaa pelleilyä. Työyhteisössä innostuminen näkyy yhteen hiileen puhaltamisena, olennaiseen keskittymisenä, läsnäolona ja avoimuutena sekä yhdessä jaettuna tunteena siitä, että ollaan menossa oikeaan ja samaan suuntaan. Siihen ei päästä järjestämällä hassunhauskoja luovuusleikkejä kerran vuodessa tyhy-päivän yhteyteen, vaan koko organisaation ilmapiirin ja käytäntöjen tulee tukea innostuneisuutta.

Yksilötasolla tärkein innostuksen lähde on työn sisältö: tunne siitä, että oma työ on merkityksellistä ja sellaista, missä kokee olevansa omimmillaan ja parhaimmillaan. Autoritäärinen johtaminen, liika byrokratia, epäonnistumisten kyttääminen ja syyllisten etsiminen estävät takuuvarmasti innostuksen roihahtamisen.

Kirjassa ei syytetä kaikesta epäonnistunutta johtamista, vaan painotetaan sitä, että innostuksensa asteeseen voi jokainen myös itse vaikuttaa. Omaa innostustaan voi lisätä harjoituksilla, joita kirjassa tarjoillaan useita. Aina se ei kuitenkaan riitä. Toisinaan pinttynyt organisaatiokulttuuri estää yksilön kehittymisen innostuksen tiellä ja silloin tarvitaan radikaalimpia toimia. Koska työ haukkaa niin suuren osan ihmisen elämästä, on ankeuttavalle organisaatiolle joskus parasta sanoa hyvästit. 

Tartu tähän:

1. Jos innostuksesi on kateissa.

2. Jos työilmapiirisi on ankea.

3. Jos olet esimies tai johtaja ja uskot (tai et usko) innostuksen voimaan.