-
Lauri Viita -
Kirjailija
Lauri Viita (1916 - 1965) ei ollut mikään mieto keskitien kulkija. Hän oli mies, jota joko
ihailtiin tai vihattiin. Hän osasi miellyttää ja ärsyttää ja sai lähipiirinsä käyttäytymisellään usein raivon valtaan. Voimanero, joka ei tuntenut
kompromisseja, kuvaili miestään Aila Meriluoto.
Nerouden
taustalla oli sairaus. Elinaikanaan Viita diagnosoitiin skitsofreenikoksi,
mutta myöhempi tutkimus on osoittanut, että hän kärsi todennäköisemmin maanis-depressiivisyydestä
eli nykykielisesti kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Viidan
aikalaisten hurjia kuvauksia lukiessa tulee väistämättä mieleen tänä vuonna
ilmestynyt mielen sairauksien tärkeä puolustuspuhe: Päivi Storgårdin Keinulaudalla (2013 Schildts & Söderströms). On hämmästyttävää huomata,
miten vähän mikään on muuttunut kuudessakymmenessä vuodessa.
Viita
kirjoitti Tampereen Pispalan maailmankartalle pääteoksessaan Moreeni (1950
WSOY), jota työsti sinnikkäästi lähes vuosikymmenen ajan. Ensimmäiseen
versioonsa hän tosin oli niin tyytymätön, että poltti koko roskan ja aloitti
alusta. Ennen Moreenia Viita oli ihastuttanut lukijoita runokokoelmassaan
Betonimylläri (1947 WSOY).
Lauri
Viidalla oli tapana lukea kaunokirjallisuutta ääneen kirjailijapuoliso Aila
Meriluodon kanssa. He lueskelivat toisilleen vuorotellen muun muassa Joel
Lehtosen Putkinotkoa ja Aleksis Kiven Seitsemää veljestä. Toisinaan Viita
uppoutui saman teoksen syövereihin pitkiksi ajoiksi ja antoi ajatustensa pyöriä
villisti samaa rataa yhä uudestaan ja uudestaan.
Mistä
teoksista Lauri Viita ammensi aineksia omiin kirjoihinsa? Mitä teoksia hän
omalta ajaltaan suosittelisi nykylukijalle? Aila Meriluodon ja Yrjö Varpion kirjoittamien kirjojen perusteella ainakin näitä:
Lauri Viita suosittelee:
1.
F. M. Dostojevski: Idiootti
”Maailman paras romaani.” (alkuperäinen sitaatti)
2.
Rafael Karsten: Inkavaltio ja sen kulttuuri (1946 Tammi)
”Tätä inspiroivaa teosta luin paljon
ns. näytelmäkaudellani. Moni ei taida tietääkään, että minulla oli monenlaisia
näytelmäideoitakin kehiteltyinä. Moreenin kirjoittaminen vei sittemmin kaiken
aikani ja näytelmien rustaaminen jäi.”
2.
I.K Inha: Maantiede ja löytöretket I-IV (1912-1926 WSOY)
”Löysin vaimoni isän kirjahyllystä
tämän kiehtovan kirjasarjan, jonka luin heti kannesta kanteen. Jotkut tutkijat
sanovat, että ainakin teoksessani Kukunor näkyy selvästi näiden kirjojen
vaikutus.”
3.
Kaarlo Marjanen: Nuolia sumusta (1946 WSOY)
”Näihin hienoihin aforismeihin palaan
aina uudestaan.”
4. Antoine de Saint-Exupéry: Siipien sankarit (1945 Tammi)
"Sodan jälkeen tämä teos nousi lempikirjojeni joukkoon. Siinä ovat ihailemani luonto ja luonnonvoimat niin keskeisessä osassa. Myöhemmät tutkijat näkevät tässä selviä yhtymäkohtia esimerkiksi Moreenissa käyttämääni luonnonsymboliikkaan."
5. Soren Kierkegaard: Kuolemansairaus
"Sodan jälkeen tämä teos nousi lempikirjojeni joukkoon. Siinä ovat ihailemani luonto ja luonnonvoimat niin keskeisessä osassa. Myöhemmät tutkijat näkevät tässä selviä yhtymäkohtia esimerkiksi Moreenissa käyttämääni luonnonsymboliikkaan."
5. Soren Kierkegaard: Kuolemansairaus
”Kun mieleni oli jo järkkynyt ja
minua hoidettiin Lapinlahden sairaalassa Helsingissä, tutustuin tähän
filosofiseen teokseen. Toisteleva ja jankkaava tyyli sopi hyvin sen hetken
mielentilaani ja luin siitä otteita kovaan ääneen myös sairaalassa
vieraileville ystävilleni.”
Lähteet: Aila Meriluoto: Lauri Viita: legenda jo eläessään
(1974 WSOY) ja Yrjö Varpio: Lauri Viita: kirjailija ja hänen maailmansa (1973 WSOY)
Huom! Sitaatit muokattu lähdeteosten perusteella. Alkuperäiset sitaatit mainittu erikseen.
Huom! Sitaatit muokattu lähdeteosten perusteella. Alkuperäiset sitaatit mainittu erikseen.
Hyviä
lukuhetkiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti