Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rautahuone

Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää ja rautahuone (2010 Otava) on järisyttävän hieno dekkari ja Joensuu aivan omaa luokkaansa suomalaisessa jännityskirjallisuudessa. Siksi haluan nostaa tämän hänen viimeiseksi jääneen teoksen esille, vaikka  kirjan ilmestymisestä on kulunut jo jonkin aikaa.

Harjunpää ja rautahuone on sysimusta tarina, jossa valo ei paljon pilkahtele. Ahdistavia ihmiskohtaloita. Järkyttävää pahuutta ja piittamattomuutta. Epäonnisten ihmisten hartioille kasautuvaa epäonnea.

Joensuu kuvaa (tässä ja kaikissa muissakin Harjunpää-kirjoissaan) äärimmäisen tarkkanäköisesti yhteiskunnan nurjaa puolta: sitä puolta, johon irtisanomiset, työttömyys  ja huono-osaisuus kasaantuvat; sitä puolta, jonka olemassaolon poliisi kohtaa päivittäin työssään, mutta joka tavallisilta kaduntallaajilta jää helposti näkymättömiin. 

Joensuun ansioihin voi lukea myös sen, että hän ei koskaan kategorisoi ihmisiä selvärajaisesti hyviksiin ja pahiksiin, vaan näyttää, että kaikissa on monta puolta. Lukija huomaa välillä hämmentyneenä sympatiseeraavansa enemmän rikosten tekijöitä kuin uhreja. Pahantekijätkin kun ovat useimmiten olosuhteidensa uhreja.

Joensuun taituruus näkyy myös poliisin arjen kuvauksessa. Siinä ei ole sliipattua hohdokkuutta eikä poliiseilla ihmisinä mitään supervoimia tai -kykyjä. He ovat tavallisia ihmisiä, jotka resurssipulan, väsymyksensä ja turhautumisensa keskellä yrittävät parhaansa mukaan ratkaista rikoksia - toisinaan onnistuen ja toisinaan epäonnistuen.

Joensuu sijoittaa tämänkin tarinansa tapahtumat Helsinkiin ja kesäisen kaupungin kuvaus nousee keskeiseen asemaan, jopa yhdeksi päähenkilöksi. Tavanomaisten postikorttimaisemien sijaan Joensuu kuvaa betonilähiöiden, ratapihojen ja vuokra-asuntojen Helsinkiä. Joensuun linnutkaan eivät ole uljaita joutsenia Töölönlahdella, vaan harmaita ja vaatimattomia varpusia ruostuneen mattotelineen kulmalla. Sellainenkin on Helsinki.

Harjunpää ja rautahuone on intensiivinen tarina pahuudesta ja siitä, kuinka pienen pieni sattuma voi joskus johtaa ihmisen syöksykierteeseen, josta ei enää ole ulospääsyä. Se on ahdistava, synkkä ja väkivaltainen. Toivoton ja lohduton. Sellainen kuin joidenkin kanssakulkijoidemme elämä oikeasti on.

Tartu tähän:

1. Jos luulet, että kaikki dekkarit ovat pelkkää keskinkertaista viihdekirjallisuutta.

2. Jos haluat tutustua suomalaisen dekkarigenren kuninkaaseen.

3. Jos et pelkää lukea väkivallasta ja kurjuudesta.