Lukuneuvojana professori Alf Rehn

Kuva: Sini Pennanen

Kun tartuin Alf Rehnin luovuuskirjaan Vaaralliset ideat: kun sopimaton ajattelu on tärkein voimavarasi (2011, Talentum), luulin pettyväni. Taas yksi luovuuskirja lisää, jossa hassunhauskoilla testeillä opetetaan lukijoille ylhäältäkäsin luovuutta ja kerrotaan tuhannennen kerran samoja anekdootteja Applen ja Googlen luovista miljardeja poikineista ideoista.

Rehnin kirja oli kuitenkin kansiteksinsä lupauksen mukaan toisenlainen kirja luovuudesta. Se haastaa, ärsyttää ja panee ajattelemaan. Siinä luovuus esitetään epämiellyttävänä olotilana, suorastaan vastenmielisenä pierunhajuna. Pelottavana, rasittavana ja ällöttävänä.

Luovuutta ei synny työpaikan luovuuspäivillä. Sitä ei synny, koska kukaan ei yleensä todella halua haastaa itseään ja organisaatiotaan pohjamutia myöten. Mukavuusalueella on niin mukavaa olla. Muodikkaalla epämukavuusalueella on kiva käväistä päivänvalossa, mutta kukaan ei halua lähteä rämpimään kylmään ja kosteaan suohon kuukausikausiksi. Todellinen luovuus kuitenkin vaatisi sitä.

Joskus kaikkein suurinta luovuutta on olla luomatta mitään: pitäytyä vanhassa ja hyvin toimivassa. Sekin tuntuu välillä unohtuvan tässä kaikessa innovointi-innossa. Mitä jos muutosvastarinnassa kyteekin se tärkein pointti, luovuuden ydin?

Blogini lukijoille Alf Rehn haluaa suositella näitä viittä. Lukuneuvojan riemuksi mukana on myös vähän vanhempia teoksia.

Alf Rehn suosittelee:

1. John Kennedy Toole: Typerysten salaliitto (1982 Karisto)

“Ehkä loistavin koominen teos kautta aikojen, hervoton kertomus ihmisistä jotka ovat niin outoja että heidän on oltava – tavalla tai toisella – tosia. Kirjan päähahmo, filosofinen laiskuri ja itsekkyyden ilmikuva Ignatius Reilly on anti-sankareiden aatelia, ja palaan yhä uudestaan lukemaan hänen rakkaudestaan nakkeihin. Tämä kirja on ollut mukanani jo monta vuosikymmentä, ja tuonut iloa varsin synkkiin hetkiin.”

2. Ihanjumalautamitätahansa David Foster Wallacelta

“Välillä sitä lukee kirjoja, välillä kirjailijoita. David Foster Wallace kuuluu jälkimmäiseen kastiin. Nerokas tekstitaikuri, jonka Infinite Jest: a novel (2006, Back Bay Books) on ehdottomasti maailmanhistorian parhaita romaaneja ja samalla hän onnistuu olemaan uskomattoman terävä pienen muodon mestari. Hänen esseekokoelmansa, kuten Consider the Lobster ja Both Flesh and Not osoittavat että tietotekstin tuottaminen voi olla taidetta.”

Huom! Wallacen tuotannosta on suomennettu kaksi teosta: Vastenmielisten tyyppien haastatteluja (2014, Siltala) ja Hauskaa, mutta ei koskaan enää: esseitä ja argumentteja (2012, Siltala)

3. Woody Allen: Parhaat (1979, Kirjayhtymä; sis. teokset Getting Even ja Without Feathers;  Woody Allen: Sivuvaikutuksia (1981, Kirjayhtymä)

“Nykyään Woody Allen mielletään elokuvantekijänä, mutta hän aloitti uransa stand-up koomikkona ja on kirjoittanut loistavan sarjan pieniä humoristisia mestariteoksia. Niissä yhdistyy syvä lukeneisuus ja ihastuttavan absurdi huumori, tavalla jota jaksaa lukea kerta toisensa jälkeen. Miltei jokainen kirjojen pienistä kertomuksista on oma mestariteoksensa.”

4. Nimimerkki Kohtuukäyttäjä: Raitistumiskokemuksia-blogi

“Moderni lukeminen ei tietenkään rajoitu pelkästään kirjoihin ja siksi valitsin tähän yhden blogin jota seuraan uskollisesti. Rujo mutta samalla kiehtova tarina aivan tavallisen alkoholistin elämästä – raadollinen ja inhorealistinen, mutta samalla tragikoominen tarina pienestä eksyneestä ihmisestä. Ihmettelen kovasti, ettei tällä ole kustannussopimusta.”

5. Kathleen Stewart: A Space on the Side of the Road – Cultural Poetics in an "Other" America (1996, Princeton University Press)

“Todennäköisesti listani omituisin valinta. Minun lukemistani yhteiskuntatieteellisistä teksteistä parhaiten kirjoitettua koskaan. Antropologiaa ja poeettista kerrontaa - historiaa ja takametsien havinaa. Kuvaa unohtunutta, rapistunutta osaa Yhdysvaltoja haastavalla ja syvällisellä tavalla. Harvoja yhteiskuntatieteellisiä teoksia, joihon viittaisin sanalla liikuttava.”

Hyviä lukuhetkiä!