Ensio Tiira: Epätoivon lautta eli kuinka pakenin muukalaislegioonasta

Jouduin kohtaamaan jouluna himolukijan painajaisen, sillä joulunpyhiksi varaamistani neljästä kirjasta mikään ei tuntunut hyvältä siinä hetkessä. Tove Alsterdalin Kadonneet (Gummerus 2012) osoittautui takakannen kovasta hehkutuksesta huolimatta kömpelöksi ja epäuskottavaksi jännäriksi.  Pirjo Hassisen Populan (Otava 2012) henkilöhahmoihin en saanut mitään samaistumispintaa. Ian McEwanin Polte (Otava 2010) oli mukana takuuvarmana nakkina, mutta tämä luonnontieteisiin keskittyvä tarina suorastaan epämiellyttävästä fysiikan professorista ei iskenyt. Sofi Oksasen uutuudessa Kun kyyhkyset katosivat (Like 2012) tarina hautautui yksityiskohtien alle, enkä jaksanut keskittyä siihen (tällä kertaa). Olin jo epätoivoinen, kunnes löysin mökin kirjahyllystä Epätoivon lautan (Tammi 2004) ja jouluni oli pelastettu!

Epätoivon lautta on piinaavan jännittävä seikkailukertomus nuoren suomalaisen, Ensio Tiiran, huimasta pakomatkasta Intian valtamerellä vuonna 1953. Hän on avioliittoonsa pettyneenä hetken mielijohteesta liittynyt Ranskan muukalaislegioonaan ja huomannut virheensä siinä vaiheessa, kun legioonalaisia kuljetetaan laivassa kohti Indokiinaa ja ihan oikeaa sotaa. Tiira päättää paeta laivalta yhdessä kaverinsa Ericssonin kanssa ja eräänä yönä he toteuttavat suunnitelmansa, hyppäävät pienelle lautalle ja onnistuvat pysyttelemään näkymättömissä valoheitinten pyyhkiessä meren pintaa. Karkulaiset kuvittelevat melovansa muutamassa tunnissa rantaan ja haaveilevat jo raikkaista hedelmistä, joihin upottaisivat hampaansa paratiisisaarelle päästyään. Mikään ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan, sillä vasta 32 vuorokauden päästä rahtilaiva pelastaa henkitoreissaan lautalla makaavan Tiiran.

Kirjan jännitys ei vähene yhtään siitä, että juoni paljastetaan näinkin tarkasti sekä takakannessa että poikkeuksellisesti periaatteitani vastaan myös tässä blogissa. Vaikka lukija tietää koko ajan Tiiran selviävän, kirjaa lukee siitä huolimatta kuin piinaavinta jännitysromaania. Paahtava aurinko, myrskyt, haiden hyökkäykset sekä toivon ja epätoivon aallokko pitävät lukijan pihdeissään viimeiselle sivulle saakka. Tiira pelasti tarinallaan jouluni sekä ratkaisi samalla vanhimman kummipoikani tammikuisen synttärilahjaongelman J

Huom! Vanhemmat ja opettajat! Tämän kirjan soisi päätyvän myös mahdollisimman monen nuoren pojan käteen, sillä se uppoaa heihin varmasti!

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea huiman vanhanaikaisen seikkailutarinan.

2.  Jos pidät tositapahtumista.

3. Jos olet pitänyt elokuvista Cast away –tuuliajolla tai Piin elämä.