”On Herran julmaa ivaa, että
tervehenkisten talojen lapsia kuolee, mutta köyhän kymmenpäinen lapsikatras
juoksee sonnan ja siivon keskellä. Miksi puutteenalaisten pitää tehdä lapsia
jakamaan kurjuutta? Kitulasten siittäjä pitäisi salvoa.”
Näin
ajattelee Pelkonen: vihainen ja katkera isäntä Heinävedeltä. Pelkosen päähän ei
yksinkertaisesti mahdu, miksi kunnan pitää kestitä joka iikkaa ja elättää
kaikenmaailman epämääräinen aines, joka kuljeksii pitkin teitä ryysyissään tai
maleksii toimettomana. Nirri pois kommunisteilta ja kaiken maailman
rupusakilta! Oikean Suomen on pysyttävä valkoisena ja puhtaana! Näin ajattelee
Pelkonen ja saa aikaan puistatuksen väreet ainakin tässä lukijassa.
Pelkosen
patoutuneen vihan kohteeksi joutuu kunnanvaltuuston esimies,
sosiaalidemokraatti Happonen, joka koettaa jakaa aineellista hyvää myös niiden
kaikkein heikommassa asemassa oleville ja saada isännät myötämielisemmiksi
köyhäinavulle. Happonen leimataan kommunistiksi, joka ei isäntien uhkailusta ja
kiristyksestä huolimatta suostu eroamaan, vaan jatkaa taisteluaan
oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta.
Syyskuun
ensimmäisenä päivänä vuonna 1930 Happonen raahataan keskeltä väkijoukkoa autoon. Kahden
vuoden päästä hänen ruumiinsa löytyy suosta.
Asko
Jaakonaho kertoo verevässä esikoisromaanissaan Onnemme tiellä (Otava 2012)
tositarinan yhdestä Suomen kuuluisimmasta selvittämättömästä henkirikoksesta. Vaikka
Happosen taposta passitettiinkin mies linnaan, todennäköistä on kuitenkin se,
ettei oikea syyllinen koskaan saanut tuomiota.
Jaakonahon
kirja panee miettimään. Mistä vieraan pelko syntyy? Mistä viha kumpuaa? Mihin
viha oikeuttaa? Miksi kukaan ei estänyt? Kuinka syyllinen on sivustakatsoja? Miten
tämä kaikki tuntuukin niin tutulta? Yhtä paljon kuin 1930-luvusta, Jaakonaho
kertoo tästä ajasta. Samoja Pelkosia Suomi on edelleen täynnä. Ja taas
puistattaa.
Tartu
tähän:
1.
Jos historialliset tapahtumat kiinnostavat sinua.
2. Jos haluat sukeltaa
ihmismielen pimeälle puolelle.
3. Jos haluat lukea kirjan
tekijältä, josta vielä takuulla kuullaan.
Huom! Äidinkielentunnilla tästä kirjasta saisi takuulla vilkkaan keskustelun aikaiseksi oppilaiden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti