perjantai 4. tammikuuta 2013

Heidi Köngäs: Dora, Dora


Kaikki sai alkunsa valokuvasta, jonka kirjailija Heidi Köngäs näki: Natsi-Saksan varusteluministeri Albert Speer istuu seurueineen Suomen Lapissa rakotulen äärellä synkeä ilme kasvoillaan. Köngäs kiinnostui kuvasta ja tarinasta sen takana ja kirjoitti Speerin matkasta Petsamon nikkelikaivokselle mieleenpainuvan romaanin Dora, Dora (Otava 2012), joka nimettiin myös yhdeksi Finlandia-palkintoehdokkaaksi.

Köngäs kuljettaa tarinaa vuorotellen eteenpäin neljän eri henkilön kautta: ahdistuneen ja sulkeutuneen Speerin, kuuliaisen sihteerin Annemarien, suomalaisen nuoren tulkin Eeron sekä liikuttavan säälittävän taikurin, jotka kaikki tekevät samaa matkaa hyytävän kylmässä ja pimeässä pohjoisessa. Vaikka matka on sama, ovat matkalaisten lähtökohdat ja tuntemukset totaalisen erilaiset. Tunteettomalla ja ilmeettömällä Speerillä on kaikki kuviteltavissa oleva valta, jota hän myös käyttää ilmekään värähtämättä. Muut pelkäävät, varovat, tarkkailevat, seuraavat. Eikä yksi heistä enää koskaan palaa…

Ahmaisin Dora, Doran parissa illassa ja viehätyin Köngäksen (vai Könkään?) käyttämästä kielestä sekä koskettavasta tarinasta. Dora, Dora on ennen kaikkea tarina yksilöistä sodan keskellä: ihmisistä iloineen, suruineen, toiveineen ja pelkoineen. Sellaisista ”sotakirjoista” minä pidän. Eivätkä ne eri asemassa olevien ihmisten pelot ja toiveet, ilot ja surut sitten loppujen lopuksi niin erilaisia olekaan.

Huom! Älä hämmenny kirjan oudosta nimestä. Kansien sisältä löydät helposti lähestyttävän, upean tarinan.

Tartu tähän:

1. Jos olet kiinnostunut toisesta maailmansodasta.
2. Jos haluat sukeltaa ihmismielen syvimpiin syövereihin.
3. Jos haluat lukea mieleenpainuvan tarinan, joka voisi olla tosi.


8 kommenttia:

  1. Tämä on tosiaan hieno kirja, vaikkei noussutkaan ihan suosikikseni kirjailijan tuotannosta (tässä yhteydessä en voi olla mainostamatta viimevuotista Köngäs-esittelyäni).

    Minulla oli myös ilo nähdä Köngäs Tampereen Akateemisessa viime elokuussa, kuulla haastattelu, hankkia omistuskirjoitus uuteen kirjaan ja tunnustaa faniuteni. Harmittamaan jäi ainoastaan se, etten älynnyt kysyä, kuinka hän taivuttaa sukunimensä! Itse puhuisin mieluiten Könkäästä – tuskin kukaan Kangaskaan haluaa, että häntä taivutellaan Kangaksena. :)

    VastaaPoista
  2. Hei Pekka,

    Kiitos linkistä perusteelliseen Köngäs-esittelyysi! Laitoin heti varaukseen Vieraan miehen, koska muutkin kommentoijasi näyttivät pitäneen siitä kovasti. Minä viehätyin Dora, Dorassa siihen, kuinka taitavasti Köngäs on osannut sukeltaa erilaisten ihmisten ajatuksiin ja mietteisiin ja luoda niin kokonaiset hahmot. Hän fanijoukkonsa kasvoi juuri yhdellä :)

    Olet varmasti oikeassa taivutusmuodossa: Kangas Kankaan, Köngäs Könkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno juttu! Ja mukavaa kuulla, että kirjoja joutuu tätä nykyä oikein varaamaan, Finlandia-ehdokkuus on selvästi vaikuttanut. Enpä olisi osannut odottaa tätä silloin, kun tuota esittelyä kirjoitin! Silloinhan ei ollut vielä mitään tietoa koko Dora, Dorasta.

      Useimmat bloggaajat tuntuvat puhuvan Köngäksestä, joten ehkä varmistan asian kirjailijalta itseltään, jos vielä joskus hänet tapaan. :)

      Poista
  3. Minunkin kielikorvaani Könkään kyllä särähtää ja Köngäksen kuulostaa paremmalta, mutta toisaalta analogia Kankaan kanssa kuulostaa oikealta... Kyllä me tämän asian vielä selvitämme :)

    VastaaPoista
  4. Historiantutkijoilla on tapana puhua Hitlerin ja Speerin "homoeroottisesta suhteesta", mutta Köngäs on tässä ymmärtänyt sanonnan väärin, mielestäni vastoin parempaa tietoaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä todella tapahtui, mitä kukakin ajatteli ja tunsi - sitä me emme koskaan saa selville. On vain joukko irrallisia lähteitä, niiden tulkintaa ja tulkinnan tulkintaa. Onneksi kirjailijat voivat ottaa vapauksia ja näyttää meille nykyihmisille monissa tarinoissaan, miten kaikki ehkä meni tai miten ehkä ei. Erilaiset tulkinnat menneisyydestä ovat mielestäni yksi kaunokirjallisuuden suola.

      Poista
    2. Albert Speerin kohdalla on ehkä liioittelua sanoa, että emme koskaan saa tietää, mitä hän tunsi. Hän ei vapautumisensa jälkeen muuta tehnytkään kuin antoi julkisia lausuntoja tunteistaan Hitleriä kohtaan.

      Poista
    3. Tuota en tiennytkään. Kiitos, kun kerroit :)

      Poista