Linn Ullmann: Aarteemme kallis

Harva teos on jäänyt mieleeni niin pitkäksi aikaa kuin Linn Ullmannin eutanasiaa käsittelevä Armo vuodelta 2004. Muistan henkilöt, juonen, kansikuvan, tunnelman sekä ne ristiriitaiset tunteet, joiden valtaan jouduin kirjan luettuani. Ullmann kuuluu Andreï Makinen ohella niihin kirjailijoihin, joiden uutuuksia odotan aina yhtä innokkaasti ja jotka eivät ole vielä kertaakaan pettäneet odotuksiani.

Ilokseni voin todeta, että Linn Ullmann onnistui jälleen. Hän kirjoitti tarinan, joka hurmasi, hämmensi ja vakuutti. Aarteemme kallis (WSOY 2012) kertoo lastenhoitaja Millen katoamisesta eräiden epäonnistuneiden syntymäpäiväjuhlien jälkeen. Kahden vuoden kuluttua hänen ruumiinsa löytyy maahan haudattuna.

Tämä jännitysromaanimainen juoni on kuitenkin vain pelkkää pintaa, sillä oikeastaan kirjassa kerrotaan aivan muusta. Siinä kerrotaan rikkinäisistä ihmisistä, jotka yrittävät epätoivoisesti pitää itseään ja kulissejaan kasassa. He ovat niin kietoutuneita omiin ongelmiinsa, etteivät huomaa toisiaan ja jatkavat samalla sukupolvelta toiselle siirtyvää ohi katsomisen perinnettä. Sisimmässään heistä jokainen on kuitenkin edelleen se pieni poika tai tyttö, joka odottaa ja toivoo, että joku tulisi, ottaisi syliin ja lohduttaisi. Mutta kukaan ei tule. Oletko sinä tänään huomannut hänet, joka lähelläsi on?

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea riipaisevan tarinan perheestä, vanhemmuudesta ja lapsuudesta.

2. Jos olet kyllästynyt tyhjänpäiväiseen hömppään.

3. Jos haluat tutustua norjalaiseen nykykirjallisuuteen.

Huom! Kirja saa tunnisteen psykologista jännitystä, koska tunnelma on paikoitellen ahdistava ja painostava. Kirjaa ei kuitenkaan voi missään nimessä luonnehtia jännityskirjallisuudeksi.