Mikko
Porvalin Rautasormus ja muita rakkaustarinoita sotavuosilta (Atena 2013) avaa
lukijalle sotavuodet yksilöiden kokemusten kautta. Se kertoo äidistä, joka
hautasi poikansa. Se kertoo miehestä, joka omaa henkeään uhmaten pelasti
kuolemaisillaan olevan toverinsa. Se kertoo rakastavaisista, jotka saivat
toisensa ja rakastavaisista, jotka sota erotti. Se kertoo pyyteettömästä
ystävyydestä ja kiitollisuudesta, joka jatkuu läpi elämän. Ja ennen kaikkea se
kertoo siitä, että ihmisten ilot, surut, pelot ja toiveet ovat kaikilla aivan
samat taustasta riippumatta.
Mikko
Porvali on koonnut kirjaansa sodan kokeneiden ihmisten tositarinoita ja
kokemuksia. Nämä ihmiset hän on löytänyt omasta lähipiiristään tai tuttaviensa
kautta ja vaikka hän mainitsee myös oman yhteytensä kuhunkin tarinankertojaan,
hän malttaa pysyä itse etäällä. Koskettavat sotakokemukset pysyvät sen ansiosta
ansaitusti kirjan keskiössä.
Minä
pidän sotakirjoista, joissa sota avautuu lukijalle yksilön kokemusten kautta.
Siten sota tulee lähemmäksi, ymmärrettävämmäksi ja samalla myös
kauhistuttavammaksi. Kun lukee tarinaa äidistä, joka itkee vielä
yhdeksänkymmenen vuoden iässä rintamalle kadonnutta poikaansa, ymmärtää, ettei
sodassa ole voittajia, vaan pelkkiä häviäjiä.
Mikko
Porvalin Rautasormus on kirja, jonka toivoisi osuvan myös mahdollisimman monen
nuoren käteen. Koska tarinat ovat lyhyitä, ne toimivat erinomaisesti keskustelun
ja oppimisen pohjana historian, äidinkielen tai vaikkapa psykologian
oppitunneilla. Tarinat sopivat hyvin myös vanhustyöhön ja menneiden muistelun
tueksi. Koska tarinat ovat hyvin koskettavia, ne saattavat herättää sodan
kokeneissa muistisairaissa voimakkaitakin tunnereaktioita.
Mikko
Porvalin Rautasormus ja muita rakkaustarinoita sotavuosilta on tärkeä pieni
kirja. Maailma olisi parempi paikka elää, jos tällaisia kirjoja
kirjoitettaisiin ja luettaisiin enemmän.
Tartu
tähän:
1.
Jos pidät koskettavista tositarinoista.
2.
Jos olet kiinnostunut historiasta, mutta sinulla ei ole aikaa paksulle
tiiliskivelle.
3.
Jos inhoat epärealistista hömppää.
Kirja on pyydetty ja saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tekstini sisältöön.
Luin kirjan nyt hiljattain, mielenkiintoisia tarinoita erilaisista kohtaloista sotavuosilta ja tottahan mieleeni tulivat omat vanhempani, jotka olivat sota-aikana olleet monessa mukana. Hyvää oli mielestäni myös se, että kirjailija oli kirjoittanut jokaisen tarinan jälkeen siitä, miten oli aiheensa saanut. Lisäksi kirja tuntui pienen kokonsa vuoksi mukavalta kädessä.
VastaaPoistaKiva kuulla, että pidit kirjasta! Pidin siitä samoista syistä kuin sinäkin ja varsinkin kirjoittajan lyhyet tarinat siitä, kuinka hän on sotatarinansa ja haastateltavansa löytänyt oli mielenkiintoista luettavaa ja antoi kirjalle vieläkin autenttisemman tunnelman. Hyvä kun mainitsit muuten myös kirjan pienen, käteen sopivan koon.
PoistaJos pidit Rautasormuksesta, pidät varmaan myös Minna Kilkin kokoelmasta karjalaisten naisten ja miesten elämäkertoja: Se minkä jaksat kantaa.
VastaaPoistaKiitos vinkistäsi! Laitan ehdottomasti lukulistalleni.
Poista