Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa

Vanhusten palvelutalo Ehtoolehdossa alkaa tapahtua outoja. Irman lääkedosettiin ilmestyy uusia pillereitä. Anna-Liisan huoneesta katoaa hopeinen käsipeili ja suurlähettilään huoneesta ryijy. Siirille lähetetään laskuja olemattomista palveluista. Jotkut asukkaista siirretään yllättäen suljetulle dementiaosastolle, eikä heistä sen jälkeen kuulu enää mitään. Kun nuori miellyttävä kokkipoika Tero äkillisesti kuolee, päättävät yhdeksänkymppiset kaverukset Siiri, Irma ja Anna-Liisa vähän selvitellä Ehtoolehdon mystisiä tapahtumia. Se olisikin mukavaa vaihtelua iänikuiseen kortinpeluuseen ja keppijumppatuokioihin verrattuna. Vanhat rouvat eivät osaa kuitenkaan aavistaa, millaisiin vaikeuksiin ja vaarallisiin tilanteisiin he vielä joutuisivatkaan....

Vaikka Kuolema Ehtoolehdossa (Teos 2013) on hauska ja vauhdikas salapoliisitarina, pintatason alla piilee tummempia sävyjä. Lindgren tekee tarkkanäköisiä huomioita nykyajan yhteiskunnasta ja elämänmenosta. Kiireiset lapsenlapset eivät koskaan ehdi vierailulle Ehtoolehtoon. Perikunta kiistelee vanhuksen sähkövatkaimesta ja muista tavaroista heti, kun tämä on siirretty huonokuntoisten osastolle. Ostoskeskuksen kahvilaan eivät edes yhdeksänkymppiset saa istahtaa levähtämään, koska eivät ole maksavia asiakkaita. Siiri ei saa auttaa Irmaa syömisessä, sillä ruokailussa avustaminen on koulutettujen hoitajien työtä. Ja kun Siiri ihmettelee, miksi potilas huoneesta seitsemän huutaa koko ajan apua, hän saa vastaukseksi: ”Se huutaa aina, ei sillä mitään hätää ole. Aamulla vaihdettiin vaipat.”

Kuolema Ehtoolehdossa on myös rakkaudentunnustus Lindgrenin kotikaupungille Helsingille. Mummokolmikko ajelee raitiovaunulla pitkin kaupunkia ja sitä kautta Lindgren tarjoilee lukijalle mielenkiintoista nippelitietoa milloin mistäkin rakennuksesta tai monumentista. Minua enemmän kirjasta saa takuulla irti sellainen lukija, jolle ratikkareitit ovat niin tuttuja, että vaihtuvan maiseman pystyy näkemään mielessään.

Minna Lindgren on kirjoittanut hulvattoman tarinan kolmesta ystävyksestä ja heidän arkisesta elämästään palvelutalossa. Kuolema Ehtoolehdossa onnistuu olemaan samaan aikaan hauska ja vakava tarina aidosta ystävyydestä, vanhuudesta ja vanhenemisesta. Enpä muista lukeneeni toista kirjaa, jossa päähenkilöinä olisivat olleet palvelutalon aktiiviset, virkeät ja elämänjanoiset mummelit. Virkistävää!

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea hauskan tarinan, mutta saada myös ajateltavaa.

2. Jos vanhusten asiat kiinnostavat sinua.

3. Jos rakastat Helsinkiä.

Kirja on pyydetty ja saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tekstin sisältöön.