Olen
aina pitänyt Laura Honkasalosta. Hänen romaaninsa Sinun lapsesi eivät ole sinun
(2001 Gummerus) teki aikanaan ison vaikutuksen ja hänen edellinen tietokirjansa
Nuukaillen (2014 Kirjapaja) oli ajatuksia herättävä puheenvuoro
kulutushysteriaa vastaan. Sen vaatimattomana tavoitteena pelastaa maapallo.
Kirjasta Nuukaillen voit lukea lisää täältä.
Nyt
Honkasalo on tarttunut uuteen tärkeään aiheeseen: länsimaita riivaavaan
yksinäisyysepidemiaan. Hänen uudessa tietokirjassaan katetaan pöytä yhdelle ja
pohditaan yksinäisyyttä sekä yksin olemisen taitoa (Kirjapaja 2016).
Yksinäisyys
tappaa. Se on jo pahempi kansansairaus kuin ylipaino. Yksinäisiä ihmisiä on
aina vain enemmän, mutta silti yksinäisyys tuntuu olevan kuin Harry Potter
-sarjan Voldemort: jotakin, jota ei saa ääneen mainita.
Jos
kertoo olevansa yksinäinen, saa osakseen kummeksuvia katseita tai piikikkäitä
kommentteja. Yleinen ajattelutapa on, että yksinäisyys on jollain tapaa
yksinäisen oma vika. Yksinäinen on vain liian nirso tai saamaton. Kyllä niitä ystäviä
löytyy, kun ryhdistäytyy ja lähtee vaikka kansalaisopiston virkkauskurssille!
Honkasalo
antaa kirjassaan äänen monelle yksinäiselle ja panee tuttuun tyyliin myös
itsensä likoon. Hän tietää omasta kokemuksestaan, miltä tuntuu olla yksin ja
miten vaikeaa uusien ystävien saaminen on. Hän ei häpeile sitä, että tuntee
jatkuvasti epävarmuutta uusissa porukoissa ja kokee usein olevansa ylimääräinen
surkimus. Hän kertoo rehellisesti romahduksestaan, kun mies lähti ja jätti hänet
yksin kahden pienen lapsen kanssa. Henkilökohtaisten yksinäisyyskokemusten
ansiosta kirja tulee hyvin lähelle lukijaa.
Yksinäisten
kertomukset ovat karua luettavaa. Mistään ei löydy ketään, vaikka kuinka on
koettanut. Sitten ei enää jaksa yrittää, luovuttaa ja jää kotiin. No sieltä nyt
ei kukaan ainakaan tule ketään hakemaan, yksinäiselle huudahdetaan. Kyllä
yksinäinen sen tietää, mutta kun voimia ei enää ole.
Honkasalon
teksti soljuu jälleen eteenpäin mukavan rauhallisesti ja sujuvasti. Hän höystää
yksinäisten tarinoita nasevilla huomioillaan ja lisää mukaan myös lukuja ja
tutkimustuloksia yksinäisyydestä. Lopputuloksena on haikea ja surullinen
tietokirja, jota voi lämpimästi suositella.
Tartu
tähän:
1.
Jos haluat tietää, mitä yksinäisyys on.
2.
Jos pidät jutustelevasta tyylistä.
3.
Jos sinulla ei ole aikaa paksulle järkäleelle.
Honkasalon kirjat ovat aina lukuelämys.
VastaaPoistaTämä on luettava.
Lue ihmeessä tämä! Ohut, tärkeä ja omakohtainen tietokirja.
PoistaEn tiennytkään tästä kirjasta ennen kuin nyt! Honkasalon Eropaperit on kyllä hieno kirja kuten tuo Sinun lapsesikin; panttaan vielä viimeisintä uutukaista Perillä kello kuusi, vaikkei sekään ole enää kovin uusi. Omasta kirjahyllystä kirjoja ei koskaan ehdi lukea... :-)
VastaaPoistaOlethan muistanut myös Honkasalon tietokirjan säästäväisyydestä (Nuukaillen)? Sitäkin voin lämpimästi suositella ja siinäkin Honkasalo laittaa itsensä ja omat kulutustottumuksensa likoon ja tuo aiheen sitä kautta paljon lähemmäs lukijaa.
PoistaMinulla Eropaperit lukematta. Olin unohtanut sen kokonaan, mutta nyt on jo varaus napsautettu :) Kiitos muistutuksesta!
Uskaltaakohan tuota lukea, kun yksinäisyys on itselläni aika liki. Suurimman osan ajata pärjään, mutta välillä tuntuu, että pää hajoaa.
VastaaPoistaBTW sinulla Lukuneuvoja on oivia vinkkejä. Olen jo monta kehumaasi kirjaa käynyt kirjastossa tilaamassa. Usein kehut ovat ihan kohdallaan, joskus (mutta harvoin) taas maut eivät mene yksiin.
Terv. Maarit
Hei Maarit,
PoistaKiitos kehuista :) Ihana kuulla, että olet blogini kautta löytänyt paljon hyviä lukuelämyksiä.
Uskoisin, että uskallat lukea tämän, sillä kirjan loppu on haikeudestaan huolimatta positiivinen. Yksinäisyyskin voi väistyä. Yhtäkkiä voi huomata olevansa tilanteessa, jossa ei olekaan enää yksin tai ei tunne itseään enää niin musertavan yksinäiseksi. Honkasalolle itselleen kävi niin.
Kiittelen minäkin lukuvinkistä ja tämänkin jo laitoin varaukseen. Yksin eläminen on vasta melko uusi juttu, etten ole vielä oikein ymmärtänytkään sitä, enkä oikein kärsinytkään.
VastaaPoistaMutta talvi on tulossa, eikä pääse fillarilla niin helposti liikeelle...ja on kai opittava menemään ravintolaankin yksin. Ainakin lukeminen yleensä helpottaa.
Hei Emilie,
PoistaAnteeksi kun vastaukseni tulee näin myöhään... Vaikka Pöytä yhdelle näyttää surullisen kuvan suomalaisten yksinäisyydestä, se on samalla jollain tapaa lohdullinen tarina. Lue ihmeessä ja kerro sitten, mitä pidit.
Lämmintä syksyä ja hyviä pyöräkelejä :)