keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Laura Honkasalo: Pöytä yhdelle

Olen aina pitänyt Laura Honkasalosta. Hänen romaaninsa Sinun lapsesi eivät ole sinun (2001 Gummerus) teki aikanaan ison vaikutuksen ja hänen edellinen tietokirjansa Nuukaillen (2014 Kirjapaja) oli ajatuksia herättävä puheenvuoro kulutushysteriaa vastaan. Sen vaatimattomana tavoitteena pelastaa maapallo.

Kirjasta Nuukaillen voit lukea lisää täältä.

Nyt Honkasalo on tarttunut  uuteen tärkeään aiheeseen: länsimaita riivaavaan yksinäisyysepidemiaan. Hänen uudessa tietokirjassaan katetaan pöytä yhdelle ja pohditaan yksinäisyyttä sekä yksin olemisen taitoa (Kirjapaja 2016).

Yksinäisyys tappaa. Se on jo pahempi kansansairaus kuin ylipaino. Yksinäisiä ihmisiä on aina vain enemmän, mutta silti yksinäisyys tuntuu olevan kuin Harry Potter -sarjan Voldemort: jotakin, jota ei saa ääneen mainita.

Jos kertoo olevansa yksinäinen, saa osakseen kummeksuvia katseita tai piikikkäitä kommentteja. Yleinen ajattelutapa on, että yksinäisyys on jollain tapaa yksinäisen oma vika. Yksinäinen on vain liian nirso tai saamaton. Kyllä niitä ystäviä löytyy, kun ryhdistäytyy ja lähtee vaikka kansalaisopiston virkkauskurssille!

Honkasalo antaa kirjassaan äänen monelle yksinäiselle ja panee tuttuun tyyliin myös itsensä likoon. Hän tietää omasta kokemuksestaan, miltä tuntuu olla yksin ja miten vaikeaa uusien ystävien saaminen on. Hän ei häpeile sitä, että tuntee jatkuvasti epävarmuutta uusissa porukoissa ja kokee usein olevansa ylimääräinen surkimus. Hän kertoo rehellisesti romahduksestaan, kun mies lähti ja jätti hänet yksin kahden pienen lapsen kanssa. Henkilökohtaisten yksinäisyyskokemusten ansiosta kirja tulee hyvin lähelle lukijaa.

Yksinäisten kertomukset ovat karua luettavaa. Mistään ei löydy ketään, vaikka kuinka on koettanut. Sitten ei enää jaksa yrittää, luovuttaa ja jää kotiin. No sieltä nyt ei kukaan ainakaan tule ketään hakemaan, yksinäiselle huudahdetaan. Kyllä yksinäinen sen tietää, mutta kun voimia ei enää ole.

Honkasalon teksti soljuu jälleen eteenpäin mukavan rauhallisesti ja sujuvasti. Hän höystää yksinäisten tarinoita nasevilla huomioillaan ja lisää mukaan myös lukuja ja tutkimustuloksia yksinäisyydestä. Lopputuloksena on haikea ja surullinen tietokirja, jota voi lämpimästi suositella.

Tartu tähän:

1. Jos haluat tietää, mitä yksinäisyys on.
2. Jos pidät jutustelevasta tyylistä.
3. Jos sinulla ei ole aikaa paksulle järkäleelle.

8 kommenttia:

  1. Honkasalon kirjat ovat aina lukuelämys.
    Tämä on luettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä tämä! Ohut, tärkeä ja omakohtainen tietokirja.

      Poista
  2. En tiennytkään tästä kirjasta ennen kuin nyt! Honkasalon Eropaperit on kyllä hieno kirja kuten tuo Sinun lapsesikin; panttaan vielä viimeisintä uutukaista Perillä kello kuusi, vaikkei sekään ole enää kovin uusi. Omasta kirjahyllystä kirjoja ei koskaan ehdi lukea... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olethan muistanut myös Honkasalon tietokirjan säästäväisyydestä (Nuukaillen)? Sitäkin voin lämpimästi suositella ja siinäkin Honkasalo laittaa itsensä ja omat kulutustottumuksensa likoon ja tuo aiheen sitä kautta paljon lähemmäs lukijaa.

      Minulla Eropaperit lukematta. Olin unohtanut sen kokonaan, mutta nyt on jo varaus napsautettu :) Kiitos muistutuksesta!

      Poista
  3. Uskaltaakohan tuota lukea, kun yksinäisyys on itselläni aika liki. Suurimman osan ajata pärjään, mutta välillä tuntuu, että pää hajoaa.

    BTW sinulla Lukuneuvoja on oivia vinkkejä. Olen jo monta kehumaasi kirjaa käynyt kirjastossa tilaamassa. Usein kehut ovat ihan kohdallaan, joskus (mutta harvoin) taas maut eivät mene yksiin.

    Terv. Maarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Maarit,

      Kiitos kehuista :) Ihana kuulla, että olet blogini kautta löytänyt paljon hyviä lukuelämyksiä.

      Uskoisin, että uskallat lukea tämän, sillä kirjan loppu on haikeudestaan huolimatta positiivinen. Yksinäisyyskin voi väistyä. Yhtäkkiä voi huomata olevansa tilanteessa, jossa ei olekaan enää yksin tai ei tunne itseään enää niin musertavan yksinäiseksi. Honkasalolle itselleen kävi niin.

      Poista
  4. Kiittelen minäkin lukuvinkistä ja tämänkin jo laitoin varaukseen. Yksin eläminen on vasta melko uusi juttu, etten ole vielä oikein ymmärtänytkään sitä, enkä oikein kärsinytkään.
    Mutta talvi on tulossa, eikä pääse fillarilla niin helposti liikeelle...ja on kai opittava menemään ravintolaankin yksin. Ainakin lukeminen yleensä helpottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Emilie,

      Anteeksi kun vastaukseni tulee näin myöhään... Vaikka Pöytä yhdelle näyttää surullisen kuvan suomalaisten yksinäisyydestä, se on samalla jollain tapaa lohdullinen tarina. Lue ihmeessä ja kerro sitten, mitä pidit.

      Lämmintä syksyä ja hyviä pyöräkelejä :)

      Poista