Johanna Adorján: Rakkaudessa erottamattomat

”Kuvittelen, että isoäiti herää aamulla ensimmäisenä. Että hän herää ja hänen ensimmäinen ajatuksensa on, että tämä on viimeinen aamu, jona hän herää. Ettei hän enää koskaan herää vaan ainoastaan nukahtaa yhden kerran.”

Johanna Adorján on kirjoittanut mieleenpainuvan tarinan isovanhemmistaan, jotka tekivät kaksoisitsemurhan lokakuun 13. päivänä vuonna 1991. He sekoittivat illalla nukkumaan mennessään kuolettavan annoksen lääkettä, ottivat toisiaan kädestä kiinni ja nukahtivat yhdessä ikuiseen uneen. Isoisä oli vakavasti sairas, eikä hänellä ollut elinaikaa muutamaa kuukautta kauempaa. Isoäiti sen sijaan oli vielä 71 vuoden iässä täysissä hengen ja ruumiin voimissa. Hän kuitenkin päätti kuolla samanaikaisesti sen miehen rinnalla, jonka kanssa oli jakanut koko elämänsä.

Vuosia tapahtuneen jälkeen Johanna Adorján alkoi selvittää isovanhempiensa menneisyyttä. Hän oli tajunnut tietävänsä äärimmäisen vähän – ainoastaan muutamia yksittäisiä fragmentteja sieltä täältä. Hän jäljittää kirjassaan isovanhempiensa vaiheet pala palalta ja rakentaa samalla omaa, aiemmin hyvin löyhää ja pintapuolista juutalaista identiteettiään. Samalla hän kokoaa lukijan eteen kuvitteellisen tarinan isovanhempiensa viimeisestä yhteisestä päivästä – päivästä, jonka kumpikin tiesi olevan elämänsä viimeinen päivä.

Rakkaudessa erottamattomat (Otava 2010) on koskettava tositarina ennen kaikkea vahvasta, itsenäisestä ja itsepäisestä naisesta, joka ei halunnut jäädä yksin. Naisesta, joka oli usein ehdoton mielipiteissään ja joka kuolemallaan osoitti olevansa ehdoton myös rakkaudessaan.

Tartu tähän:

1. Jos koskettavat tositapahtumat vetoavat sinuun.

2. Jos sinulla ei ole aikaa paksulle kirjalle.

3. Jos inhoat pinnallista hömppää.