Margaret Atwood: Herran tarhurit

”Ken hoitaa Puutarhaamme,

niin kauniin vihreää?

Sen ihanampaa tarhaa

ei ihmissilmä nää.

Siell´kerran Luojan luomat

ui, lensi, karkeloi –

vaan ahneus astui tarhaan

ja tappoi Luodut pois.”

Margaret Atwoodin uusin Herran tarhurit (Otava 2010) on ällistyttävän hieno teos tulevaisuuden maailmasta. Ihmiskuntaa on kohdannut vedetön tulva, epidemia, joka on tuhonnut elämän maapallolta lähes kokonaan. Vain muutamat yksilöt ovat selvinneet hengissä ja sinnittelevät tuhotussa ympäristössä tietämättä toisistaan. Muutamat selvinneistä ovat ennen epidemian puhkeamista kuuluneet Herran tarhureiden kristillis-fundamentalistiseen ekolahkoon, joka on aavistellut tuhoa jo pitkään. Vain yksinkertainen ja luonnonmukainen elämä olisi voinut lahkon mukaan pelastaa maailman. Järjettömän kulutuksen, ahneuden ja riiston voima on kuitenkin suurempi ja lahkon ennustus maailman tuhosta käy toteen.

Tarina kerrotaan vuorotellen kahden epidemiasta selvinneen naisen äänellä, jotka molemmat ovat kuuluneet lahkoon. Näiden tarinoiden välissä lukija saa tutustua tarhureiden johtajan pitämiin puheisiin, joiden kautta avautuu se maailma, jossa on eletty ennen epidemiaa. Tämän lisäksi kirjassa on vielä mukana on virsisanoituksia Herran tarhureiden suullisen perimätiedon virsikirjasta.

Kuulostaako monimutkaiselta? Huonon kirjailijan käsissä tästä mielikuvituksellisesta maailmasta, menneen ja nykyisyyden vuorottelusta, puheista ja virsistä syntyisikin todennäköisesti sekasotku, josta ei saisi mitään tolkkua. Atwood on kuitenkin niin taitava kirjoittaja, ettei lukija voi kuin haukkoa henkeään ja kulkea mukana tarinassa, jonka sinne tänne rönsyilevät langat kirjailija pitää tiukasti käsissään.

Margaret Atwoodin mielikuvitus on kerta kaikkiaan aivan omaa luokkaansa. Hän rakentaa tuotannossaan niin kuvitteellisia ja kerrassaan uskomattomia maailmoja, ettei taitoa voi kuin ihailla. Kaikkein parasta Atwoodin tulevaisuusvisioissa on kuitenkin se, ettei mikään loppujen lopuksi tunnukaan niin kovin kaukaa haetulta. Herran tarhurit opettaa, että uusien tavaroiden ostaminen on väärin, koska ihmiskunta hukkuu turhaan roinaan. Eläinten syöminen on synneistä suurin, sillä sukupuutto uhkaa niin monia lajeja. Kasvikset olisi parasta viljellä itse, sillä teollisesti tuotettu ruoka sisältää epäilyttäviä keinotekoisia ainesosia. Atwoodin maailma kuulostaa sittenkin aika tutulta, eikö?.

Huom! Atwoodilla on maine vaikeana kirjailijana, eikä hänen tuotantonsa todella ole mitään nopeasti hotkaistavaa höttöä. Herran tarhurit on teoksista juonivetoisin, joten siitä on hyvä aloittaa.

Tartu tähän:

1. Jos haluat tutustua yhteen maailman parhaista kirjailijoista.

2. Jos pidät tulevaisuustarinoista, muttet halua seikkailla avaruudessa.

3. Jos inhoat valmiiksi pureskeltua höttöä.

Huom! Erityismaininta on annettava suomentaja Kristiina Drewsille, joka on kääntänyt uskomattoman hienosti kaikki Atwoodin keksimät uudissanat suomeksi.