tiistai 21. toukokuuta 2013

Julie Orringer: Näkymätön silta


Julie Orringer teki lapsena niin kuin kaikki lapset tekevät. Hän näytti puuhailevan keskittyneesti omiaan, vaikka todellisuudessa hän kuunteli korvat höröllä vanhempiensa ja sukulaistensa välisiä keskusteluja. Outoja nimiä ja tapahtumia, joista puhuttiin epämääräisesti ja kierrellen, kuiskaillen ja huokaillen. Orringerille valkeni jo varhain, että jotain kauheaa oli menneisyydessä tapahtunut. Vasta aikuisena hän alkoi selvitellä sukunsa historiaa ja sai isoisänsä tarinasta aiheen kirjaansa Näkymätön silta (Otava 2011).

Orringer kertoo tässä 800-sivuisessa järkäleessä unkarinjuutalaisen Levin perheen tarinan 1930- ja 1940-luvun Euroopassa. Kirjan keskiössä on Andras, kolmesta veljeksestä keskimmäinen, joka pääsee lahjakkaana nuorena miehenä Pariisiin opiskelemaan arkkitehtuuria. Elämä on niukkaa, mutta henkisesti antoisaa ja kaiken kruunaa rakkaus baletinopettaja Klaraa kohtaan. Kun sota sitten vyöryy eteenpäin Euroopassa, joutuvat perheenjäsenet, sukulaiset ja ystävät eroon toisistaan. Ja kun tarina päättyy vuoteen 1945, ei kaikkia heitä enää ole...

Henkilöhahmojen naiivi tulevaisuudenusko saa lukijan sydämen käpristymään epätoivosta. Orringerin henkilöt uskovat, etteivät joutuisi koskaan käyttämään keltaista tähteä. He uskovat, etteivät ruoka-annokset varmasti enää pienenisi. Ettei talvi voisi enää tulla kylmemmäksi. Ettei heitä varmasti lähetettäisi mihinkään. Ettei sota leviäisi Unkariin saakka. Lukija tietää paremmin, eikä voi kuin sivusta seurata, kuinka unelma toisensa jälkeen murskaantuu.

Näkymätön silta on koskettava ja traaginenkin tarina erään perheen kohtaloista sodan jaloissa. Se on tarina kärsimyksestä ja elämän epäoikeudenmukaisuudesta, mutta samalla tarina toivosta ja selviytymisestä. Näkymätön silta on hyvin kirjoitettu naisten lukuromaani, joka tempaa mukaansa ensimmäiseltä sivulta saakka ja jonka parissa viihtyy viimeiselle sivulle saakka.

Tartu tähän:

1. Jos pidät koskettavista ihmiskohtaloista.
2. Jos pidät historiallisista romaaneista.
3. Jos etsit täydellistä lomalukemista.

Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , ,

4 kommenttia:

  1. Mari A.21. toukokuuta 2013 klo 13.33

    Ostin kirjan kirpparilta, kun olen nähnyt siitä niin monia positiivisia juttuja. Toivottavasti pääsen/ehdin pian lukemaankin!

    VastaaPoista
  2. Lukuneuvoja22. toukokuuta 2013 klo 9.37

    Hei,

    Tämä tarina uppoaa hyvin monentyyppisiin (nais)lukijoihin, enkä ole kuullut kenenkään pitäneen kirjaa huonona. Näin ollen uskon sinunkin siitä pitävän :)

    VastaaPoista
  3. Marjatta24. toukokuuta 2013 klo 22.48

    Luin kirjan viime kesänä. Kirjan paksuus tuntui hyvältä, olin juuri jäämässä lomalle ja lomalla täytyy olla luettavana ainakin yksi järkäle. Mielestäni kirjan nimi voi liittyä veljesten,Andreaksen ja Tiborin, väliseen yhteyteen, toisaalta kirjailijan siltaan menneisiin sukupolviin.Vaikka kirja kertoi rankoista asioista, ei niillä mässäilty. Kun luin tätä, mieleeni tuli kirja Dragomán; Valkoinen kuningas ja jollain tavalla myös Westö: Missä kuljimme kerran, vaikka se sijoittuukin aikaisempaan ajankohtaan.

    VastaaPoista
  4. Lukuneuvoja26. toukokuuta 2013 klo 11.19

    Hei,

    Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että kyllä lomalle täytyy yksi tiiliskivi varata ja siihen tarkoitukseen tämä on ihan loistava. Olet oikeassa myös siinä, että kirjassa ei mässäilty kauheuksilla, vaikka aiheensa puolesta siihen oli kaikki edellytykset. Onneksi toisen maailmansodan kohtaloista kirjoitetaan myös tämän tyyppisiä kirjoja, jotka sopivat myös herkemmille lukijoille.
    Olipa myös hyvä kun muistutit minua Dragomanin Valkoinen kuningas -kirjasta! Siitä upeasta tarinasta en olekaan tänne vielä kirjoittanut.
    Hyviä lukuelämyksiä sinulle myös tulevaan kesään!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)