tiistai 14. toukokuuta 2013

Jenny Erpenbeck: Vanhan lapsen tarina


”Minä olen heikoin. Yksikään noista löytölapsista, jotka ympäröivät minua, ei ole minua heikompi.”

Jenny Erpenbeckin kirja Vanhan lapsen tarina (Avain 2011) on merkillinen tarina tytöstä, joka löydetään eräänä yönä kadulta ämpäri kädessään. Poliisi kuulustelee tyttöä, mutta tämä ei osaa sanoa nimeään, eikä juuri mitään muutakaan. Tyttö ei pysty kertomaan, mistä on tulossa ja minne on menossa. Tutkinta ei johda mihinkään ja tyttö lähetetään lastenkotiin kaupungin laidalle.

Tämä kummallinen tyttö herättää lastenkodin muissa lapsissa ja henkilökunnassa outoa tunnetta, eikä kukaan oikein tiedä, miten tyttöön pitäisi suhtautua. Hän käyttäytyy omituisesti ja on ulkoisestikin muista poikkeava. Pikku hiljaa lukijalle selviää pieniä välähdyksiä tytön menneisyydestä ja lopussa kaikki paljastuu. Vai paljastuuko sittenkään?

Vanhan lapsen tarina huokuu outoa ja painostavaa tunnelmaa ja lukija aavistaa jo varhain, ettei kaikki ole kunnossa. Erpenpeck kirjoittaa lyhyitä lukuja, mutta hänen lauseensa ovat pitkiä ja koukeroisia. Hän ei anna suoria tai helppoja vastauksia ja pakottaa lukijan pysähtelemään hämmennyksestä ja ihmetyksestä. Monitulkintaisuutensa vuoksi kirja sopii mainiosti vaikkapa lukupiiriin luettavaksi.

Tartu tähän:

1. Jos pidät monitulkintaisista tarinoista.
2. Jos haluat tutustua saksalaiseen nykykirjallisuuteen.
3. Jos haluat lukea välillä jotain erilaista.

2 kommenttia:

  1. Lämmin tervehdys Deadline Torstaina – blogista.

    Ilahdutan&kiusaan sinua Liebster Award tunnustuksella ja haasteella.

    Haaste löytyy täältä.

    Lukemisiin, Kyösti

    VastaaPoista
  2. Tervehdys,

    Kiva kun olet eksynyt blogiini. Käyn kurkkaamassa haasteesi.

    VastaaPoista