Andreï Makine: Elämän musiikki

Olen jo kerran aiemmin tunnustanut täällä suuren rakkauteni Andreï Makinea kohtaan. Hän on se kirjailija, jonka uusinta teosta innokkaimmin odotan, eikä hän ole vielä koskaan pettänyt odotuksiani. Andreï Makine on minulle kirjailija ylitse muiden ainakin näistä neljästä syystä:

1. Makinen tarinat eivät koskaan vanhene. Niissä puhutaan isoista elämän kokoisista asioista, jotka ovat aina ajankohtaisia.  Ne ovat takuulla yhtä hyviä sadan vuoden kuluttua kuin nytkin.

2. Makinen kirjat kestävät monta lukukertaa. Hänen ajattomat tarinansa ovat ilmavia ja jättävät tilaa mielikuvitukselle ja omille tulkinnoille. Niissä ei väännetä rautalangasta, eikä aliarvioida lukijaa.

3. Vaikka Makinen kirjoissa on kurjuutta, kärsimystä ja pahuuttakin, niissä ei koskaan mässäillä yksityiskohtaisilla kauheuksilla. Hän selvästi arvostaa lukijoidensa taitoa kuvitella ja täydentää vajaaksi jättämäänsä kuvaa. Siksi jokainen lukukerta on aina erilainen.

4. Makinen kirjoissa rakkaus voittaa aina. Vaikka ihmiset kokevat kovia, he eivät koskaan menetä toivoaan eivätkä arvokkuuttaan. He säilyttävät inhimillisyytensä ja kohtelevat toisiaan hyvin. Kunpa maailma olisikin enemmän Makinen maailman kaltainen.

Olen iloinen, kun tulin lukeneeksi Andreï Makinen Elämän musiikin (WSOY 2002) uudestaan lukupiirivierailuani varten. Uppouduin jälleen tähän upeaan tarinaan nuoresta Aleksei Bergistä, muusikkolupauksesta, jota elämä heittelee sinne tänne ja joka joutuu kamppailemaan sekä fyysisen että henkisen selviytymisensä kanssa.

Makine kuvaa tässä pikkuruisessa kirjassaan Aleksein elämän vaiheet lyhyinä frgamentaarisina välähdyksinä, jotka lukijan mielessä muotoutuvat suureksi yhtenäiseksi tarinaksi ihmisestä, joka selvisi. Tarinan loppu palkitsee hienolla tavalla sekä Aleksein että lukijan.

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea ohuen kirjan, jossa on kaikki.

2. Jos haluat tutustua jo etukäteen tulevaisuuden Nobel-voittajaan.

3. Jos pidät kauniista kielestä ja ajattomista tarinoista.