keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Anneli Kanto: Veriruusut


Anneli Kannon Veriruusut (Gummerus 2008) on yksi parhaista kirjoista, joita olen koskaan lukenut ja siksi haluan nostaa sen esiin myös täällä blogissani. Haluan ylipäätään kirjoittaa teille muistakin kuin uutuuksista – niistä kun puhutaan muutenkin ja vähän vanhemmat kirjat vaipuvat niin kovin nopeasti unholaan. Se on sääli. Onneksi kirjastojen hyllyt ovat (vielä toistaiseksi) pullollaan näitä loistavia, koskettavia ja suuria tarinoita. Parhaassa tapauksessa tämäkin helmi odottaa siellä juuri nyt juuri sinua.

Kannon kirjan tapahtumat sijoittuvat suurelta osin vanhaan kotikaupunkiini Tampereelle, mutta Veriruusut on loistava kirja myös muista syistä:

1. Veriruusuissa vuoden 1918 sotaa katsotaan naisten näkökulmasta. Suomen sodista kertovat kirjat ovat useimmiten miesten kirjoittamia ja naiset ovat niissä merkityksettömiä sivuhenkilöitä. Veriruusuissa naiset ovat keskiössä. He ovat itsenäisiä toimijoita, jotka ottavat kohtalonsa omiin käsiinsä ja tekevät itse omat ratkaisunsa. Naisena tykkään lukea kirjoja, joissa naiset eivät ole tahdottomia lapatossuja sivurooleissa.

2. Toiseksi Veriruusut on sydäntä riipaiseva ja koskettava tarina. Se kertoo kolmesta nuoresta naisesta, jotka värvätään punakaartiin ja joiden kohtalot kirjan lopussa kietoutuvat yhteen. Harvan kirjan viimeisellä sivulla olen pillittänyt niin paljon kuin Veriruusujen tapauksessa.

3. Kolmanneksi Veriruusuissa käytetään rikasta ja humoristista murretta ja sen ansiosta kirjaa lukiessa hymyilyttää vähän väliä. Hauska ja letkeä murre keventää muuten tätä niin synkkää ja traagista tarinaa. Minun mielestäni lukuelämys on täydempi silloin kun nauru sekoittuu itkuun. Se vaatii taitoa ja siinä(kin) Kanto onnistuu.

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea koskettavan tarinan itsenäisistä naisista sodan jaloissa.
2. Jos haluat lukea tarinan, joka voisi olla totta.
3. Jos pidät historiallisista kirjoista.

9 kommenttia:

  1. Tämä oli kyllä hyvä kirja, jota en olisi varmaan ikinä lukenut ilman esittelyäsi. Kiitos. Onneksi satoi, niin saattoi käpertyä sohvan nurkkaan lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun pidit kirjasta ja löysit sen juuri blogini kautta! Mielestäni tämä sai aikanaan aivan liian vähän huomiota osakseen. Veriruusut on edelleen yksi parhaista koskaan lukemistani kirjoista.

      Poista
    2. Olen aivan samaa mieltä, en olisi tarttunut tähän ilman työkaverini suositusta. Eniten riipaisi se syvä viha ja miten nuoria hameryssät olivat, omien murrosikäisten poikieni ikäisiä... todella hyvä kirjoittaja tämä Anneli Kanto! Tunnen hänen nuortenkirjansa paremmin kuin tämän, kiitos vinkistä sinullekin.

      Poista
    3. Olet oikeassa. Veriruusuissa riipaisee eniten se, kuinka nuoria ja lapsellisia kaartilaistytöt olivat ja kuinka karmealla tavalla monen elämä päättyi. Hienoa, että Kanto onnistui antamaan sinullekin hienon lukuelämyksen.

      Poista
  2. Juuri suljin tämän kirjan, ja heti oli hyökättävä koneelle katsomaan, mitä mieltä muut ovat olleet - löysinkin sitten tämän blogin. :) Olipa vaikuttava kirja. En pysty kasaamaan ajatuksiani ja sanomaan mitään järkevää, olen vielä liikaa tarinassa sisällä, mutta taidokkaasti kirjoitettu ja koskettava (en ollutkaan aikoihin kirja kädessä kyynelehtinyt). Tiesin aiheesta etukäteen hyvin vähän, nyt haluan tietää lisää, ja varmasti tämä pyörii mielessä vielä pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli myös minulle tajunnan räjäyttävä lukukokemus ja edelleen yksi parhaista koskaan lukemistani kirjoista. Hienoa, että sinäkin olet löytänyt tämän upean ja jo vähän unohdetun helmen! Historioitsija Tuomas Hoppu on kirjoittanut hyviä tietokirjoja punaisten naiskaartista - tartu niihin, jos haluat tietää lisää :)

      Poista
    2. Suosittelen: Varpu Anttonen Valkeakosken naiskaarti Suomen sisällissodassa 1918 (pro gradu -tutkielma Tampereen yliopistolle v. 2009). Löytyy netistä

      Poista
  3. Samaa Mieleä. Minä olen aina moittinut ihmisiä, että ne sekoittavat romaanin ja dokumentin. Tämä kuitenkin vastaa aika tarkkaan sitä, mikä minun oma kuvani näistä tapahtumista on. Omia sukulaisia oli kolonnassa, joka antautui Hollolassa Vesalassa.

    VastaaPoista