perjantai 11. tammikuuta 2013

Kirsi Piha ja Liisa Poussa: Dialogi: paremman työelämän puolesta


Piha ja Poussa käsittelevät kirjassaan (Talentum 2012) niin kutsutun Y-sukupolven (asiantuntijasta riippuen n. 1978-1998 syntyneet) ajatuksia palkitsevasta työstä. Tämä sukupolvi ei enää suostu tekemään työtä niska limassa vuodesta toiseen huonosti johdetussa työpaikassa, vaan vaihtavat hyvin nopeasti parempaan.

Sukupolvi Y haluaa tehdä työtä yhdessä samanhenkisten innostuneiden ihmisten kanssa. Se haluaa hallita työtään ja työnsä määrää itse; se haluaa, että työllä on oikeasti merkitystä ja on erityisen perso palautteelle. Se on valmis uhraamaan työlle aikaa ja energiaa, muttei halua uhrata työlle koko elämäänsä. Se ei halua palaa loppuun. Se ei halua kyynistyä ja menettää kykyään innostua. Ennen kaikkea se haluaa, että töissä(kin) on kivaa!

Kiittämätöntä, jupisevat jotkut suurten ikäluokkien edustajista. Emme me sotien jälkeen tätä Suomea siksi rakentaneet, että sitä saisi töissä naureskella. Eikä siitä mitään kuulkaa tule, jos töihin mennään viihtymään ja hauskaa pitämään. Jää pian ne itse työt tekemättä. Töitä tehdään naama peruslukemilla, eikä se varsinkaan vaihtamalla siitä mihinkään parane. (Nämä esimerkit ovat poimintoja keskusteluista, joita olen itse ollut todistamassa.)

Koska ihminen viettää elämästään suuren osan työpaikallaan, ei vaatimus siitä, että töissäkin saisi olla kivaa, voi olla liikaa. Voisivatko työt sujua itse asiassa paremmin, jos sinne olisi aamuisin mukava mennä? Eikö työelämän parantaminen mukavampaan ja mielekkäämpään suuntaan ole meidän kaikkien sukupolvien etu? Vai emmekö me tyytymättömät edellisten sukupolvien edustajat vain halua, että seuraava sukupolvi saisi nauttia kivasta työpaikasta ja merkityksellisestä työstä, kun emme mekään ole saaneet. Minä olen X-sukupolven edustajana iloinen siitä, että Y-sukupolvi uskaltaa nostaa kissan pöydälle. Että kaikki ei kelpaa, eikä vetele!

Tartu tähän:

1.  Jos sinusta tuntuu siltä, ettet ymmärrä nuoria työtovereitasi.
2. Jos olet tyytymätön työhösi, organisaatioosi tai pomoosi ja haluat saada potkua muutokseen!
3. Jos haluat ravistella omia luutuneita käsityksiäsi työelämästä.

2 kommenttia:

  1. Olen työnjohtaja ja siivoojaa. Mielestäni nykynuorilla pitäisi mieluiten olla 2-5 tuntia työtä pari kertaa viikossa, mutta palkka tulisi maksaa 8 tunnilta viideltä päivältä.
    Nuoret aikuiset haluavat, että heitä kohdellaan kuin aikuisia, ja näin tehdessä ei asia olekaan hyvä.
    Kyllä työpaikalla hauskaa saa olla ja pitääkin. Tosin näyttää siltä, että työkavereiden kanssa vitsailu tms. on vaihtunut kännykän kanssa näpräilyyn kavereiden kanssa. No, tapa se on sekin viettää huoahdushetki.
    Enemmän olen huolissani nuorten henkisestä selkärangasta itse työssä ja sen suorittamiseen.

    VastaaPoista
  2. Hei,

    Pahoitteluni, kun huomasin kommenttisi vasta nyt. Teet hyviä huomioita. Nuoret vaativat työltä enemmän kuin edelliset sukupolvet ja välillä heidän odotuksensa ovat varmasti epärealistisia. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että myös työelämässä on paljon parannettavaa, jotta me kaikki viihtyisimme siellä paremmin. Kun töissä viihtyy, myös hommat hoituu. Tsemppiä esimiestehtäviin!

    VastaaPoista