”Kykyni eivät riitä juoksemiseen ja
hymyilemiseen yhtä aikaa.” Emil
Zatopek
Viime vuosien kirjallisiin kohokohtiini kuuluu ranskalaisen Jean Echenoz´n pikkuinen kirja Pitkä juoksu (Tammi 2010). Kirja kertoo tarinan juoksijalegenda Emil Zátopekista: ihmisveturista, joka juoksi päättäväisesti omalla erikoisella tyylillään ja viis veisasi kaiken maailman valmennusohjeista. Tämä pitkänhuiskea voittoja kahminut tsekkiläinen oli erityisen läheinen suomalaisille ja sai suurimmat saavutuksensakin Helsingin olympialaisissa vuonna 1952.
Echenoz
onnistuu 127 sivussa kertomaan Emil Zátopekin elämäntarinan lisäksi myös hyvin paljon
Tsekkoslovakian historiasta, ilman että kirja tuntuu lainkaan uuvuttavalta faktapaketilta. Echenoz taustoittaa tarinaa mielenkiintoisesti
kuvailemalla mm. sosialistista järjestelmää, jonka jatkuvan tarkkailun kohteena
ulkomaille kisailemaan lähtenyt juoksijatähti oli. Menestys ja mitalit eivät loppujen lopuksi merkitse vallanpitäjille mitään ja myös Zátopek passitetaan työleirille monien muiden tapaan.
Kaiken
tämän Echenoz onnistuu kertomaan vaivattoman kepeästi ja humoristisesti ja
tarina soljuu mukavasti eteenpäin kuin kirkasvetinen vuoristopuro. Hän hurmasi
leppoisalla kirjoitustyylillään ja kiintoisalla tarinallaan myös sellaisen
lukijan, joka ei tiedä kestävyysjuoksusta yhtään mitään – minut.
Tartu
tähän:
1.
Jos urheilu kiinnostaa sinua.
2. Jos pidät kirjoista,
joissa kerrotaan oikeista historiallisista henkilöistä.
3. Jos haluat lukea
hyväntuulisen kirjan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti