Milja Kaunisto: Synnintekijä

Kirjavuosi 2013 alkaa todella lupaavasti, sillä Milja Kauniston esikoisromaani Synnintekijä (Gummerus 2013) vei jalat altani. Synnintekijä on voimakas ja primitiivistä elinvoimaa uhkuva tarina pimeältä keskiajalta. Ajalta, jolloin naista pidettiin typeränä ja holtittomana, jota oli tiukasti kontrolloitava. Ajalta, jolloin synneistä rankaistiin vyötärölle sidotuilla nokkosvöillä tai polttorovioilla. Ajalta, jolloin homous oli synneistä suurimpia, mutta jota kuitenkin harjoitettiin erityisen yleisesti niiden keskuudessa, jotka siitä isoimpaan ääneen syntinä saarnasivat.

Synnintekijä kertoo Turun piispan Maunu Tavastin ottopojan pitkästä, vaivalloisesta ja käänteentekevästä ajasta pappiskoulutuksessa Pariisissa. Hän on kirjan alussa kirkon oppeihin vankkumattomasti uskova kirkasotsainen nuorukainen, mutta joutuu pian asettamaan oman uskonsa koetukselle. Olaus Magnuksen sisäinen taistelu himon, halun ja uskon välillä on kuvattu kirjassa hienovireisesti ja uskottavasti ja monta kertaa lukija joutuu hänen rinnallaan kysymään, kuka onkaan synnintekijöistä se suurin?

Hienosti kuvatun kasvutarinan lisäksi Kauniston kirjasta löyhähtää lukijan sieraimiin keskiajan saastaisen Euroopan ummehtunut lemu. Joka paikka on lian ja sonnan peitossa ja rahvas elää paiseineen ja epämuodostumineen himojensa vallassa täysin holtittomasti. Valtaapitävät kirkonmiehet pyrkivät piiskaamaan paheet pois muista, mutta omaa irstailua katsotaan läpi sormien. Pariisin kaupunki on kaikkea muuta kuin romantiikan satukaupunki. Se on Euroopan saastan keskus, eikä se suurin saasta löydykään kaduilta, vaan paksujen samettiverhojen takaa.

Tartu tähän:

1. Jos pidät verevistä historiallisista romaaneista.

2. Jos et pelkää ronskia kieltä.

3. Jos haluat lukea kirjan tekijältä, josta takuulla vielä kuullaan.