Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys

Aion tämän kevään aikana nostaa blogissani esiin uutuuksien lisäksi viime vuosien kirjallisia herkkupaloja. Kirjoja, jotka nousevat omilla listoillani parhaimpien joukkoon. Kirjoja, jotka vielä löytää kirjastoista, mutta jotka kirjakaupoista on ajat sitten putsattu pois uusien tieltä – kirjojen elinkaari kun on kaupallisella puolella niin kovin lyhyt. Pokkarin voit hyvällä tuurilla vielä löytää. Kirjastosta sen sijaan voit todennäköisesti noukkia nämä vanhat helmet mukaasi vaikka heti tänään ja jo illalla voit käpertyä sohvannurkkaan ja antaa tarinan viedä!

Vuonna 2010 olin ällikälllä lyöty italialaisen Paolo Giordanon kirjasta Alkulukujen yksinäisyys (WSOY 2010). Se on tarina kahdesta yksinäisestä: matemaattisesti lahjakkaasta ja sosiaalisesti kömpelöstä Mattiasta sekä itseään syömättömyydellä rankaisevasta Alicesta. He ovat syrjittyjä, omalla tavallaan omituisia ihmisiä, jotka kantavat mukanaan lapsuutensa traumaa. Mattia syyttää itseään kaksoissisarensa katoamisesta ja Alice on pakotettu lapsesta asti toteuttamaan ehdottoman isän ehdottomia vaatimuksia.

Giordano näyttää lukijalle raadollisesti sen, mitä vanhempien kohtuuttomat vaatimukset ja tunnekylmyys lapsiaan kohtaan voi aiheuttaa. Jos asioita ei koskaan käsitellä, voi ihminen kantaa syyllisyyden raskasta taakkaa koko elämänsä. Syyllisyyttä tapahtuneesta, johon on itse täysin syytön. Se on Alkulukujen yksinäisyydessä kaikkein surullisinta.

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea syvältä riipaisevan tarinan.

2. Jos inhoat pinnallisia aiheita.

3. Jos pidät mukaansa tempaavista ja tiiviisti otteessaan pitävistä tarinoista.