Ranskalainen
Fred Vargas jatkaa uusimmassa kirjassaan Normandialainen tapaus (Gummerus 2013)
pariisilaisen komisario Adamsbergin tutkimuksia. Suomeksi tämä nuhjuinen,
intuitioonsa luottava terävä-älyinen komisario on seikkaillut jo viidessä jännittävässä
tarinassa ja onneksi seikkailut edelleen
jatkuvat, sillä Vargas on ilahduttavan erilainen ja poikkeuksellisen hyvä dekkarikirjailija
tusinatehtailijoihin verrattuna.
Sen
lisäksi että Vargas kirjoittaa hyvin, hän liittää tarinoihinsa usein kaukaisestakin menneisyydestä kumpuavia myyttisiä taruja tai hahmoja,
salaperäisiä vihjeitä ja kummallisia yksityiskohtia, joista osa liittyy
tapauksiin ja osa ei. Lukija on komisarion rinnalla aluksi täysin
neuvoton käsittämättömältä vaikuttavan rikoksen edessä ja pääsee vähitellen
kerimään auki herkullisen monimutkaista ongelmavyyhtiä.
Pienen normandialaisen Ordebecin kylän asukkaat ovat kauhun vallassa: aaveratsastajien
hirmuinen joukko, Raivoisa armeija, on jälleen kerran näyttäytynyt. Nuori
nainen on nähnyt ratsastajien raahaavan mukanaan neljää kauhusta huutavaa
kyläläistä. Legenda kertoo, että ratsastajat nappaavat uhreikseen ne kaikkein pahimmat
rikoksentekijät ja kaikki, joilla on pahoja tekoja kontollaan, vapisevat kylässä nyt pelosta.
Raivoisan armeijan määräämältä kohtalolta kun ei kukaan voi välttyä.
Samaan
aikaan Pariisissa löytyy palaneesta autosta mies ja jäljet johtavat autoja
huvikseen polttavan Sytytyslanka-Momon jäljille. Mutta kuka on sitonut pulun jalat
narulla? Liittyykö takaperin puhuva isokokoinen nuorimies ratkaisevasti tähän
kaikkeen? Entäpä poika, joka luulee olevansa osittain savea? Ja miksi kaikki
tuntuvat syövän sokeria?
Tartu tähän:
1. Jos pidät
omalaatuisista murhamysteereistä.
2. Jos pidät kirjoista,
joissa mikään ei ole sitä miltä aluksi näyttää.
3. Jos haluat tutustua
vaihteeksi ranskalaiseen rikoskirjallisuuteen.
Hei!
VastaaPoistaEnpä tiennytkään, että Vargasilta on käännetty uusi Adamsberg. Hauskaa, sillä olen Vargasin kirjojen ystävä.
Vargas on minunkin suosikkejani ja onnistuu kyllä yllättämään positiivisesti aina! Kunpa muutkin lukijat löytäisivät näitä dekkarihelmiä...
VastaaPoista