Leena Krohn: Hotel Sapiens

”Vapaus on sitä, että voi valita väärin.”

Leena Krohn teki sen taas! Hotel Sapiens (Teos 2013) hurmaa ja hämmentää ja jättää jälkeensä sellaisen miellyttävää laatua olevan mielen myllerryksen, johon harva tekijä pystyy. Krohn kirjoittaa aina oudoista ja omituisista asioista; tulevaisuuden maailmoista, missä mikään ei ole itsestään selvää, eikä lukija koskaan tiedä, mitä tuleman pitää. Hänen kirjoissaan seikkailee kummallisia ihmisiä, keinoihmisiä, robotteja ja luonto käyttäytyy aina vähintäänkin omituisesti. Kaiken tämän sekamelskan Krohn osaa kirjoittaa auki käsittämättömän taitavasti ja se kuulkaa vaatii taitoa! Huonomman kirjailijan käsissä näistä ainesosista leivotusta kokonaisuudesta ei saisi mitään tolkkua.

Tässä Krohnin uusimmassa elementit ovat tuttuja edellisistä kirjoista, mutta niistä muodostuu samalla täysin uutta, ehkäpä jopa parasta koskaan. Maailman yli on pyyhkäissyt jonkinlainen ydinkatastrofi ja jäljelle on jäänyt vain muutama yksilö. Heidät on pelastettu Kaitsijoiden (tunteettomien ja virheettömien teko-olentojen) toimesta Hotel Sapiensin suojiin, jossa tämä sekalainen seurakunta nyt keskenään elelee, ihmettelee ja kiistelee.

Mukana on outoja tyyppejä, jotka käyttäytyvät oudosti ja puhuvat omituisia, jos ylipäätään puhuvat mitään. Mutta kun näitä asukkaita alkaa tarkemmin tutkiskella, omituisen pinnan alla on oikeastaan jotain aika tuttua. Esimerkiksi Arki-ihminen suhtautuu kaikkeen ”ihan vain arki-ihmisenä” ja uskoo vain sen minkä silmä näkee (tai haluaa nähdä). Näin on helppo sulkea silmänsä kaikelta epämiellyttävältä ja jatkaa elämäänsä itsepetoksen tyytyväisessä kuplassa. Kun Arki-ihminen kieltäytyy näkemästä, Hullu sen sijaan on nähnyt todellisuuden ja kaikkialle ulottuvan petoksen, mutta peittää silti silmänsä, koska totuus on liian tuskallinen.  

Naurussa taas on pidättelemistä, kun Krohn esittelee Pikku-Bakuninin, anarkistin, joka haluaa lietsoa kapinaa.

Pikku-Bakunin on kertonut itsekin sytyttäneensä roskalaatikkopaloja entisessä asuinkaupunginosassaan, jonka nimi oli Kumminoja. Kun hän jo kolmannen kerran alkoi puhua roskalaatikoista ja näytti vaativan jotain palautetta, sain lopulta kysytyksi, miksi hän poltti roskalaatikoita Kumminojassa.

Ilmaistakseni tukeni anarkistivangeille, hän kertoi.

Mistä he tiesivät, että Kumminojassa paloi roskalaatikko heidän tuekseen? kysyin

Kyllä sana kulkee, Pikku-Bakunin sanoi. - Roskalaatikoiden polttaminen välittää tietynlaisia signaaleja, joita en rupea tässä erittelemään. Kuolema valtiolle!

Krohn pohtii suuria asioita, tässä kirjassaan erityisesti ihmisyyttä ja inhimillisyyttä, mutta ei kuitenkaan tee sitä haudanvakavasti. Hotel Sapiens on lukijalle valtava ajatusten labyrintti. Sen jokainen luku on kuin laatikko, jonka sisällä on laatikko, jonka sisällä on laatikko jne… Jokainen luku herättää niin paljon ajatuksia, että neuvoisin oikeastaan lukemaan kirjaa pienissä pätkissä, antaa sitten ajatusten laukata vapaasti hetken, jonka jälkeen voi taas kirjautua uudelleen sisään Hotel Sapiensiin ja sen pyörryttäviin pyörteisiin.

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea taiteellisesti Suomen parasta kaunokirjallisuutta.

2. Jos et halua päästää itseäsi helpolla.

3. Jos sinulla on aikaa. Hotel Sapiens on ohut, mutta sen lukeminen kestää kauan.

Huom! Kuten alaotsikkokin (Hotel Sapiens ja muita irrationaalisia kertomuksia) antaa ymmärtää, jokaisen luvun voi hyvin lukea omana pikku kertomuksenaan. Uskon lukujen toimivan hyvin kirjallisuuden analysoinnin ja/tai ajankohtaisen keskustelun pohjana esimerkiksi lukion äidinkielentunneilla.

Kirja on pyydetty ja saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tekstin sisältöön.