Joyce
Carol Oates on onnistunut jälleen kerran! Sisareni, rakkaani (Otava 2012) on häikäisevän
upea ja ahdistavan synkkä tarina erään onnettoman perheen täydellisestä
tuhoutumisesta. Se on järisyttävä tarina siitä, mitä tapahtuu, kun vanhemmat
haluavat toteuttaa omia toteutumattomia unelmia lastensa kautta. Se on karmea
tarina siitä, mitä vanhempien totaalinen tunnekylmyys ja kyvyttömyys
vanhemmuuteen lapsille aiheuttaa. Se on kauhistuttava tarina siitä, miten
ulkoisen menestyksen tavoittelu menee kaiken edelle. Ja sen lisäksi se on
piinaavan jännittävä tarina siitä, kuka murhasi Naperot jäällä debytantti –palkinnon
voittajan, pikkuisen kuusivuotiaan jääprinsessan Bliss Rampiken.
Kasvuhormoneja,
psykoterapiaa, huulikiiltoa, painontarkkailua, purentakiskoja, läimäytyksiä,
aavekipuja, vaalennusaineita, yökastelua, mielialalääkkeitä, särkylääkkeitä,
kainoa pakotettua hymyä ja
harjoittelua, harjoittelua ja harjoittelua. Siitä oli pienen
taitoluistelijalupauksen elämä tehty. Surullista, puistattavaa ja oksettavaa.
Erityisen
kammottavaksi Bliss Rampiken murhamysteerin ja perhehelvetin tekee se, että
sillä on selvä esikuva oikeassa elämässä. Sievästi hymyilevä kiharapäinen
lapsimissi JonBenet Ramsey löydettiin kotinsa kellarista murhattuna
tapaninpäivänä 1996 ja tapaus on edelleen selvittämätön. Kauhun puistatukset
vain lisääntyvät, jos erehtyy katsomaan äitimanageri/lapsimissi
–ohjelmaformaatteja, joissa äidit verissä päin taistelevat keskenään saadakseen
oman lapsensa palkintopallilla korkeimmalle.
Tämä
karmiva tiiliskiven paksuinen tarina kerrotaan lukijalle Blissin isoveljen
Skyler Rampiken sinne tänne poukkoilevalla (epäluotettavalla) kertojanäänellä.
Tarinaa ryyditetään ”autenttisilla” kirjeillä, allekirjoituksilla ja
alaviitteillä, joissa viittaillaan sekalaisesti aikaisempiin tai tuleviin
tapahtumiin ja kommentoidaan ja korjataan varsinaista tekstiä. Lukija pysyy
kyllä kärryillä, jos jaksaa keskittyä. Sen sijaan alaviitteiden pikkuruinen
fonttikoko voi aiheuttaa lukuongelmia joillekin.
Tämä
vaikuttava kirja vaatii sulattelua. Kun sen saa loppuun, ei hetkeen tee mieli
aloittaa mitään uutta. Ja ensimmäiseksi haluaa halata hellästi omia lapsiaan.
Tartu
tähän:
1.
Jos inhoat helppoja ja kepeitä kirjoja ja haluat haastaa itsesi.
2. Jos pidät kirjoista,
joissa käsitellään isoja asioita ja jotka panevat ajattelemaan.
3. Jos sinulla on aikaa
paksulle ja hitaalle kirjalle.
Huom! Kirja saa tunnisteen tositapahtumia, sillä yhteys
JonBenet Ramsayn murhaan on ilmeinen. Tarina itsessään on kuitenkin
fiktiivinen.
Sain tämän luettua joku aika sitten loppuun. Oli kyllä järkyttävä. Itse en pitänyt siitä alaviitetyylistä, joka teki kerronnasta poukkoilevaa, mutta toisaalta tarina itsessään piti kyllä otteessaan. Hienosti oli osattu esittää se, miten lapsi tekee aina kaikkensa ollakseen vanhempiensa rakastama ja hyväksymä. Kyllä jäi mieleen kummittelemaan tämä kirja pitkäksi aikaa. Täytyy lukea jotain kevyempää seuraavaksi.
VastaaPoistaHei,
PoistaKirja ei todellakaan ole mikään mieltä piristävä teos, vaan rankka ja ahdistava tarina. Kirjoitustyyliin tottuminen vie jonkin aikaa ja voi tuntua jostain lukijasta jopa liian oudolta. Kiva kun pidit kirjasta aiheen rankkuudesta huolimatta, sillä vaikuttavahan tämä teos on. Valitse ihmeessä seuraavaksi joku jonka parissa voit vain yksinkertaisesti rentoutua ja nauttia ihanasta kesäisestä auringosta :)