keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Stephen King: 22.11.63


Kauan siinä kesti. Ensin välttelin ja väistelin. En olisi millään halunnut aloittaa Stephen Kingin järkälettä 22.11.63 (Tammi 2013, suom. Ilkka Rekiaro). Kauan sen lukemisessa myös kesti, sillä  lähes 900-sivuista tarinaa ei hotkaista päivässä parissa. Kiinnostava tarina ja vetävä juoni pitivät mielenkiinnon kuitenkin yllä alusta loppuun, eivätkä puutumaan päässeet muut kuin kädet.

King leikittelee kirjassaan ajatuksella ajassa matkustamisessa. Mitä jos voisimme matkata menneisyyteen ja muuttaa historian kulkua? Seuraisiko menneisyyden peukaloinnista hyvää vai johtaisiko se entistä pahempaan lopputulokseen? Kingin kirjan päähenkilö Jake Epping löytää kulkureitin menneisyyteen, päättää toteuttaa ystävänsä Alin toiveen ja estää John F. Kennedyn murhan.

Jake matkaa vuodesta 2011 1960-luvulle ja lähtee jäljittämään Kennedyn murhaajaa Lee Harvey Oswaldia. George Ambersonina menneisydessä seikkaileva Jake saa jatkuvasti varoa paljastumasta ja hän joutuu myös toden teolla totuttelemaan sen ajan ihmisiin ja tapoihin, sillä maailma on muuttunut valtavasti viidessäkymmenessä vuodessa. Hyvin pian Jake huomaa, että menneisyys ei halua muuttua. Menneisyys on itsepintainen. Se panee hanttiin ja vierittää esteitä Jaken tielle. Ja kuka kumma on keltaisen kortin mies? Aivan kuin tämä tietäisi jotain enemmän...

Stephen King rakentelee taitavasti mukaansa tempaavan juonen menneisyydessä seikkailevasta hyväntahtoisesta miehestä. Hän koukuttaa lukijan vihjailemalla jatkuvasti tulevasta ja antaa lukijan myös ymmärtää, ettei kaikki ehkä kuitenkaan ole sitä, miltä näyttää. Vaikka luku-urakka on melkoinen, on vetävästi kirjoitettu kirja nopealukuisempi kuin paksuus antaa olettaa. Ja kirjan paras repliikki tulee ehdottomasti erään sosiologian professorin suusta: ”Kun mikään muu ei auta, anna periksi ja mene kirjastoon.” Niin juuri!

Huom! Jälkisanojen perusteella King tuntuu selvittäneen kaiken mahdollisen Lee Harvey Oswaldista, joten faktat ainakin siltä osin ovat tässä teoksessa kohdillaan.

Tartu tähän:

1. Jos olet kiinnostunut Yhdysvaltojen historiasta.
2. Jos sinulla on aikaa paksulle kirjalle.
3. Jos 1960-luku on intohimosi.

Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

9 kommenttia:

  1. Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa 10. heinäkuuta 2013 klo 20.30

    Suurena King-fanina luin tämän tuoreeltaan (minua ei pelota ollenkaan paksut kirjat, kingiläisenä niihin on varsin tottunut)ja minulle tämä oli sellainen peruskingi, ihan kelpo kirja, mutta ei yllä läheskään parhaimpien joukkoon. Toisaalta, minulle ne "huonotkin" Kingit ovat parempia kuin monien muiden parhaat... =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukuneuvoja10. heinäkuuta 2013 klo 21.13

      Tämä oli minun ensimmäinen Kingini ja pidin kovasti. Osaisitko King-tuntijana suositella minulle jotain toista takuuvarmasti hyvää Kingiä? Ei kuitenkaan liian pelottavaa, sillä menetän helposti yöuneni :)

      Poista
    2. Irene / Kingiä, kahvia ja empatiaa 12. heinäkuuta 2013 klo 13.07

      Minulle tämä on siinä mielessä aina kinkkinen tilanne, kun itse en säiky minkäänlaisia kirjoja, ja sitten kun kysytään, niin alan miettiä, että mikäköhän on kenenkin mielestä liian pelottavaa ja mikä ei... =D Mutta esimerkiksi Kuvun alla voisi olla sopiva, paksukainen sekin, Piina (ahdistava toki), Doloreksen tunnustus, miksei Liseyn tarina (joka kyllä käynnistyy hiukan hitaasti), Eksyneiden jumala tai esimerkiksi viimeisin pienoisromaanikokoelma Pimeä yö, tähdetön taivas. Näistä Pimeä yö, tähdetön taivas on sellainen, joka nousee omien suosikkien joukkoon. =D

      Poista
    3. Lukuneuvoja13. heinäkuuta 2013 klo 10.18

      Kiitos Irene vinkeistä! Nyt tiedän, mistä kirjoista aloittaa :)

      Poista
  2. Villis / Villasukka kirjahyllyssä15. heinäkuuta 2013 klo 10.46

    Olen nyt lukenut Kingin suomennettuja kirjoja julkaisujärjestyksessä (osaa jo ties kuinka monennetta kertaa) ja olen päässyt jo 2000-luvulle (seuraavaksi vuorossa Buick 8). Monta kirjaa on silti vielä vuorossa ennen tätä, mutta odotan jo innolla tämän tiiliskiven lukemista, vaikka aihe kieltämättä hieman arveluttaa. Mutta kuten Irenellä, huonommatkin Kingit ovat minulle parempia kuin monen muun kirjailijan paremmat teokset :)

    Toivottavasti innostut lukemaan lisää Kingiä! Minäkin voin suositella mm. Eksyneiden jumalaa, joka ei ole pelottavimmasta päästä, mutta joka kuitenkin on tiivistunnelmainen ja jännittävä sellaisella pehmeämmällä tavalla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukuneuvoja16. heinäkuuta 2013 klo 13.44

      Taidan aloittaa tuosta Eksyneiden jumalasta, sillä pari ystäväänikin on sitä jo minulle suositellut. Kiitos vinkistä!

      Poista
    2. Villis / Villasukka kirjahyllyssä24. toukokuuta 2016 klo 21.04

      Nyt on 22.11.63 luettu :) Turhaan pelkäsin kirjaa sen aiheen vuoksi, onneksi politiikkaa oli otettu mukaan varsin vähän. Yllätyin miten pieneen osaan JFK lopulta tässä jäi, tai siis olihan hän tässä tietyllä tavalla se tarinan punainen lanka, mutta se kaikki muu oli suuressa osassa. Pidin kirjasta, vaikkakin vähän tässä olisi ollut tiivistämisen varaa. Harvoin ärsyynnyn Kingiä lukiessani, mutta nyt noita Kingille tyypillisiä tuleviin tapahtumiin vihjaamisia oli muutama liikaa, samoin parissa kohdassa oli turhaa kuvailua tai yksityiskohtia. On kuitenkin mahtavaa miten King onnistuu yllättämään faninkin, tämä oli taas erilaista Kingiä, vaikkakin tutuilla mausteilla :)

      Poista
    3. Lukuneuvoja27. toukokuuta 2016 klo 21.42

      Politiikkaa oli minullekin sopivasti, sillä huomaan tylsistyväni, jos se hotkaisee liian suuren osan. Tässä pysyi hyvin aisoissa. Samaa mieltä olen kanssasi myös siinä, että tiivistämisen varaa olisi ollut.

      Sinähän pääset kohta taas King-kierroksesi loppuun :) Aiotko aloittaa sen jälkeen taas alusta?

      Poista
    4. Villis / Villasukka kirjahyllyssä29. toukokuuta 2016 klo 20.40

      Eiköhän King pysy edelleen lukemistossani :)

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)