Kaunis
nainen murhataan keskellä yötä. Annikki Kosken, entisen Miss Suomen, kurkku
viilletään auki synkän palatsin pihassa Tampereen keskustassa. Joku näkee
kaiken, muttei kerro näkemästään poliisille. Pikku hiljaa lukijalle paljastuu,
että todistaja tuntee murhaajan ja murhatun. Kuka hän on? Miksi hän ei puhu?
Äreä
komisario Hanhivaara alkaa selvitellä kaunottaren murhaa ja lukija pääsee
ratkaisemaan rikosta, joka vaikuttaa aluksi ratkaisemattomalta. Todistajia ei
ole, eikä motiivia löydy. Mutta sitten alkaa tapahtua, eikä mikään olekaan
sitä, miltä aluksi näyttää. Pentti Kirstilä on kirjoittanut mukaansa tempaavan
jännitysromaanin täydellisestä murhasta, jonka loppu yllättää lukijan täysin.
Vaikka
Jäähyväiset rakkaimmalle (WSOY 1977) on kirjoitettu jo 1970-luvulla, se ei
haittaa lukuelämystä lainkaan - oikeastaan päinvastoin. Oli virkistävää ja
hauskaa lukea vaihteeksi jännityskirja, joka ei kerrokaan tästä ajastamme ja
erityisen mukavaa oli seikkailla lukijana oman vanhan kotikaupungin Tampereen
kaduilla.
Hivenen
vanhahtava kieli antaa Kirstilän kirjalle nykylukijaa miedosti huvittavan
pohjavireen ja toisaalta kirjaa lukiessa huomaa hämmästyttävän selvästi kuinka
paljon tavat ja tottumukset ovat aikojen saatossa muuttuneet. Kirstilän
kirjassa kirjoitetaan kirjeitä käsin tai kirjoituskoneella ja tupakkaa
tupruteellaan ihan joka paikassa: kodeissa, kokouksissa ja jopa sairaalan
ruokalassa. Talkkarit harjaavat pihaa ja avaavat ovia. Yhteyttä pidetään
soittamalla puheluja puhelinkopeista, kun vain ensin löydetään se, joka toimii.
Sellaistahan se tosiaan oli.
Välillä
on piristävää törmäyttää itsensä lähimenneisyyteen ja se onnistuu hyvin, kun
nappaa rohkeasti kirjaston hyllystä mukaansa jonkun vähän vanhemman kirjan.
Minä viehätyin tästä kiehtovasta tamperelaisesta murhamysteeristä niin, että taidan
lukea heti perään jonkun toisenkin Kirstilän kirjan. Valitse sinä vaikka joku
sellainen, joka kertoo sinun vanhoista kotikulmistasi ja lähde hauskalle
aikamatkalle omaan menneisyyteesi.
Tartu
tähän:
1.
Jos haluat päästä aikamatkalle 1970-luvulle.
2. Jos pidät
murhamysteereistä, mutta inhoat raakuuksilla mässäilyä.
3. Jos haluat tutustua
suomalaisen dekkarigenren varhaisempiin vaiheisiin.
mun lempikirja. ihmettelen tuotantoyhtiöiden penseyttä hanhivaara dvdeiden suhteen
VastaaPoistaTämä olikin hyvä ja minulle, entiselle tamperelaiselle erityisen mielenkiintoinen!
Poista