Fabrizio
Collini, 67-vuotias työkaluntekijä, nousee hissillä luksushotellin viidenteen
kerrokseen, koputtaa erään huoneen ovelle ja astuu sisään. Puoli tuntia
myöhemmin hän poistuu huoneesta ja laskeutuu hissillä alas. Hän pyytää
vastaanoton nuorta naista soittamaan poliisin huoneeseen 400, käy ontuen
istumaan aulan sohvalle ja katsoo kuinka hänen kenkänsä ovat jättäneet
kirkkaanpunaisen verivanan hotellin vaalealle marmorilattialle.
Nuori
vastavalmistunut asianajaja Caspar Leinen saa jutun hoitaakseen. Syyllisestä ei
ole epäilystäkään, sillä Fabrizio Collini tunnustaa kaiken. Syytä tekoonsa
syytetty ei sen sijaan suostu paljastamaan. Kun Leinen sitten onnistuu pienen
pientä johtolankaa seuraamalla selvittämään, miksi kunniallinen työmies on
yhtäkkiä päättänyt tappaa, kääntyy tilanne aivan toiseksi. Uhrista tuleekin
syytetty ja syytetystä uhri ja myös Leinen ymmärtää, mistä hänen työssään on
oikeasti kyse:
”Vuosikausia hän oli kuunnellut
professoreitaan, päntännyt lakeja ja opetellut tulkitsemaan niitä, hän oli
yrittänyt ymmärtää rikosoikeutta – mutta vasta nyt, vasta hänen oman
asiaesityksensä yhteydessä hän käsitti, että todellisuudessa kyse olikin
jostain aivan muusta: kärsivästä ihmisestä.”
Ferdinand
von Schirachin Collinin tapaus (Atena 2013) on eleetön ja tiivis tarina
menneisyyden traumasta, joka ei jätä rauhaan. Se on koskettava
oikeussaliromaani, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Kirjan keskiössä on yhden
ihmisen elämänmittainen kärsimys ja se jos mikä riittää hyväksi tarinaksi. Aina
siihen ei tarvita 500 sivua – joskus vähemmän on enemmän. Niin kuin tässä Collinin
tapauksessa.
Tartu tähän:
1. Jos pidät
murhamysteereistä, mutta olet kyllästynyt poliisivetoisiin jännityskirjoihin.
2. Jos haluat lukea
koskettavan ja surumielisen tarinan.
3. Jos pidät uskottavista jännitysromaaneista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti