William Golding: Kärpästen herra

William Goldingin Kärpästen herra (Otava 1960) on klassikko, joka kestää aikaa. Sen aihe ei vanhene, eikä teho vähene. Valitettavasti näyttäisi olevan niin, että niin kauan kuin me ihmiset täällä maapallolla olemme, Kärpästen herran kuvaamat tapahtumat ovat totta jossain. Tietyissä olosuhteissa ihmisestä tulee ihmiselle susi.

Kärpästen herra kertoo siitä, kun brittiläistä poikajoukkoa kuljettanut lentokone ammutaan alas ja pojat pelastautuvat saarelle keskelle Tyyntä valtamerta. Pojat ovat iältään 6-12-vuotiaita, ihan lapsia siis vielä. Vaikka he aluksi pelästyvätkin tapahtunutta, he ovat toisaalta lapsellisen riemukkaita siitä, että saisivat seikkailla ja selviytyä saarella keskenään ilman aikuisia. Kaikki tuntuu jännittävältä ja hauskalta  leikiltä siihen saakka kunnes poikajoukko jakaantuu kahtia. Sen jälkeen tapahtumista on leikki kaukana ja ote lukijankin kurkussa kiristyy.

Kärpästen herra on ahdistava ja karmea tarina siitä, kuinka valtaa käytetään väärin ja ahdistavuutta lisää se, että henkilöhahmot ovat kaikki lapsia. Osa viattomia pikkuisia ja osa häikäilemättömiä vallankäyttäjiä. Kärpästen herran voi lukea tarinana yhteisöistä tai valtioista, joissa ovat vallalla viidakon lait ja niitähän maailmassa riittää. Toisaalta kirjan voi lukea tarinana kiusaamisesta. Sekin on arkipäivää monissa kouluissa, kodeissa ja työpaikoissa – median harjoittamasta pilkkaamisesta puhumattakaan.

Kärpästen herra jos mikä on ajankohtainen - nyt ja sadan vuoden päästä. Valitettavasti.

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea helppolukuisen ja juonivetoisen klassikon.

2. Jos inhoat kevyttä ja pinnallista kirjallisuutta.

3. Jos olet kiireinen, eikä sinulla ole aikaa paksulle tiiliskivelle.

Huom! Vaikka Kärpästen herraa luetutetaan kouluissa, se ei missään nimessä ole pelkästään nuorten lukijoiden kirja.