”Minä tiedän nyt mikä minusta tulee
isona, sanon.
Äiti nostaa katseensa.
Mä alan etsiä vastauksia.”
Aleksi
Kivi on 13-vuotias, kun hänen äitinsä katoaa. Poistuu työpaikaltaan kesken
työpäivän. Jättää kahvin paperipinon viereen jäähtymään, takin roikkumaan tuolinnojalle
ja käsilaukun lompakkoineen pöydälle. Häviää paikalta kenenkään huomaamatta. Sen
jälkeen äidistä ei näy jälkeäkään.
Kuluu
kaksikymmentä vuotta, eikä poika pysty unohtamaan. Hän uskoo äidin kuolleen,
vaikka ruumista ei koskaan löydetä.
Hän tietää, ettei äiti olisi koskaan jättänyt häntä yksin. Hän
muistaa äidin tapailleen miestä ja kun eräänä päivänä televisiohaastattelussa
esiintyy tunnettu liikemies, tuntee poika jonkin muiston liikahtavan sisällään.
Hän on varma, että mies liittyy jotenkin katoamiseen. Mies tietää jotain.
Antti
Tuomaisen uutuusjännäri Synkkä niin kuin sydämeni (2013 Like) johdattaa lukijan
kiehtovan katoamismysteerin jäljille. Tuomaisen jännitys ei synny äkillisistä
käänteistä tai hurjista takaa-ajoista, vaan hän virittelee koukuttavaa juonta
hienovireisen tarkasti ja kutkuttavan hitaasti. Henkilöhahmojakin on vain
kourallinen ja täten Tuomainen tulee osoittaneeksi, että vähistä aineksista saa
valmistettua herkullisen keitoksen. Vähemmän on enemmän – usein jännityskirjallisuudessakin.
Synkkä
niin kuin sydämeni on yhtä aikaa kiehtova jännitysromaani ja koskettava tarina
äidin ja pojan suhteesta. Surusta, kaipauksesta ja ikävästä. Olipa kiva lukea
välillä jotain tällaista. Antti Tuomainen taisi saada itselleen uuden fanin.
Tartu
tähän:
1.
Jos poliisivetoiset jännitysromaanit kyllästyttävät sinua.
2.
Jos pidät hienovireisestä jännityksestä.
3.
Jos haluat lukea koskettavan tarinan äidistä ja pojasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti