Annika Luther: Opettajainhuone

”Heinäkuun kahdeskymmenesensimmäinen yö, silloin se iskee. Jokavuotinen ahdistus siitä, että jälleen yhtä elämän kesää ei enää lasketa kuukausissa, vaan vaivaisissa viikoissa ja päivissä. --- Enää ei voi sysätä toisaalle uutta lukuvuotta, joka alkaa taas samalta harmaalta pihalta kaikkine velvollisuuksineen.”

Yli kaksi vuosikymmentä äidinkielenopettajana työskennelleen Magdalenan rintaa puristaa. Enää muutama viikko lomaa ja sitten taas paluu opettajan arkeen. Tämänkin kesän aikana Magdalenan piti tehdä vaikka mitä: arkistoida lehtileikkeet ja uudistaa kirjallisuuslistat. Lukea vihdoin Sofi Oksasta. Työstää kolmoskurssi paremmaksi. Mitään hän ei saanut aikaiseksi ja kohta on taas liian myöhäistä.

Annika Lutherin Opettajainhuone (2013 Teos & Schildts & Söderströms, suom. Sinna Virtanen) käynnistyy kouluvuoden alkaessa elokuun kahdentenatoista päivänä ja päättyy lukuvuotta myöhemmin kevätjuhlaan ja Suvivirren tahteihin. Lukija pääsee Lutherin mukana kurkistamaan erään töölöläiskoulun opettajien arkeen ja vuoden aikana ehtiikin tapahtua vaikka mitä.

Lutherin kirja osoittaa opettajan työn olevan jatkuvaa ristipaineessa elämistä. Luokkahuoneissa opettajapolot yrittävät paimentaa parhaansa mukaan teinilaumaa, jonka intressit tuntuvat olevan aivan muussa kuin opiskelussa ja uuden oppimisessa. Pulpeteissaan nuokkuvat pipopäät räpläävät taukoamatta kännyköitään tai tuijottelevat haaveillen kaukaisuuteen.

Opettajanhuoneessa ei ole sen helpompaa. Piikittelyä, kateutta ja selän takana puhumista. Valittamista, tympääntyneisyyttä ja vanhoihin kaavoihin kangistumista. Työhönsä kyllästyneiden ilonpilaajien joukko pitää naljailullaan huolen siitä, ettei iloinen rupattelu kuulu kahvitaukoihin ja positiivisen asenteen ylläpitäminen tässä ilmapiirissä vaatii valtavaa henkistä kapasiteettia.

Kitkaa syntyy myös johdon kanssa. Rehtori nakittaa ylimääräiset hommat joka vuosi niille, jotka ovat kilttejä, eivätkä marise ääneen. Hankalat tapaukset pääsevät vuodesta toiseen luikahtamaan kuin teinit salaa kulman taa tupakalle. Johto ei uskalla puuttua epäkohtaan ja epäoikeudenmukaisuuden tunne kalvaa työhönsä sitoutuneita hyviä opettajia. Apaattinen ilmapiiri leviää, kun ongelmat aina lakaistaan muovimattojen alle.

Tähän kaikkeen kun vielä lisää joka asiaan puuttuvat vanhemmat ja heidän epärealistiset vaatimuksensa, ymmärtää hyvin, miksi Magdalenaa niin kovin heinäkuun lopulla ahdistaa.

Lutherin kirja ei kuitenkaan ole pelkkää opettajaelämän synkkyyttä ja ahdistusta. Lukuvuoden aikana ihastutaan, rakastutaan ja onnistutaankin. Opettajien ja oppilaiden toilailuille saa nauraa ja mahtavimmat hörönaurut irtoaa surkuhupaisan konsultin esiintymisestä koulun kehittämisristeilyllä.

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea realistisen kuvauksen suomalaisesta koulumaailmasta.

2. Jos olet opettaja tai teini-ikäisen vanhempi.

3. Jos olet esimies ja haluat nähdä, miten työyhteisöä ei ainakaan kannata johtaa.

Kirja on pyydetty ja saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tämän tekstin sisältöön.