”Lastenlasten hamsterin pakastaminen oli Maxin ja
Katriinan ensimmäinen virhe sinä talvena, mutta ennen avioeroa virheitä tuli
vielä monta.
Onnettomuushan se oli: Max astui hamsterin päälle. Hän
tunsi jonkun pehmoisen liikkuvan jalkansa alla, kuuli lattialta merkillistä ja
kammottavaa piipitystä, ja sitten olikin jo myöhäistä. Salama, joka oli vasta
puolivuotias, pistettiin pussiin ja pakastimen perälle.
Heidän vanhemman tyttären Helenin mitta tuli täyteen, eikä
hän suostunut puhumaan vanhemmilleen kahteen viikkoon. Mutta kun Max nyt
ajatteli asiaa, hän mietti, mahtoivatko ongelmat alkaa jo marraskuussa.”
Kuusikymppisen
pariskunnan Maxin ja Katriinan ongelmat ovat alkaneet jo paljon ennen
marraskuuta. Avioliitto on kitkuttanut eteenpäin vuosikausia ilman että
kumpikaan on ollut onnellinen. Halveksuvia katseita, ohipuhumista ja
välinpitämättömyyttä. Ulospäin kaikki on näyttänyt kuitenkin täydelliseltä:
komea koti töölöläisessä arvokerrostalossa, merkittävät urat molemmilla ja
kaksi aikuista elämässä hyvin pärjäävää tytärtä.
Tilanne
kärjistyy, kun Max hullaantuu nuoreen viehkoon toimittajaan, joka tekee hänestä
syntymäpäivähaastattelua sanomalehteen. Max tuntee heräävänsä eloon ja paistattelee
nuoren naisen varauksettomassa ihailussa. Hamsterin tapaturmainen kuolema on loppujen
lopuksi pikkujuttu siinä sopassa, jonka Max saa ihastumisellaan aikaan.
Töölöläisen
kaupunkikodin prameat kulissit romahtavat rytinällä alas Philip Teirin esikoisromaanissa
Talvisota: avioliittoromaani (2013 Otava, suom. Jaana Nikula). Kirjan alku
lupailee hulvattomaksi farssiksi kääntyvää tarinaa, mutta onneksi Teir pysyy
maltillisena ja aika vakavanakin, sillä sellaisen kerrontatyylin hän (ainakin) osaa.
Maxin ja Katriinan lisäksi keskeisiä hahmoja tarinassa ovat tyttäret: arjen
rutiineihin jämähtänyt Helen ja Lontoon taidepiireissä päämäärättömästi
elämänsuuntaa etsivä Eva. Hekin niin kovin onnettomia.
Parisuhdekiemuroiden
lisäksi kirjassa nostetaan tarkastelun alle sukupolvien välinen kuilu.
Kolmekymppiset kokevat kuusikymppisten saaneen elämässään kaiken niin helpolla:
rennon opiskelijaelämän jälkeen vakituisen työpaikan, menestystä ja arvostusta.
Kuusikymppiset ajattelevat kolmekymppisistä samalla tavalla: kaikki on
tarjoiltu heille kultalautasella, eikä mikään silti kelpaa. Teirin
tarkkanäköisyys ja sivaltava kritiikki osuu myös nykytaidepiirien typerään
pinnallisuuteen ja näiden teemojen kautta tarina laajenee murentuvan
parisuhteen kuvausta suuremmaksi.
Tartu
tähän:
1.
Jos haluat lukea älykkään avioliittodraaman.
2.
Jos luulet että muut sukupolvet ovat päässeet helpommalla kuin omasi.
3.
Jos haluat tutustua suomenruotsalaiseen nykykirjallisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti