Saku
Tuominen kirjoitti Hyvän elämän lyhyen oppimäärän (2013 Paasilinna) alun perin
itselleen: muistilistaksi siitä, mistä tässä elämässä on oikeasti kyse. Jotta
osaisi paremmin keskittyä olennaiseen. Unelmoida. Uskaltaa. Tehdä. Asennoitua.
Ymmärtää. Pysyä liikkeessä. Tulla onnellisemmaksi. Elää hyvin.
Pienikokoinen
tunnissa hotkittava Hyvä elämä: lyhyt oppimäärä on hieno ajatelmien kokoelma
siitä, miten itse kukin meistä voisi elää hyvän elämän. Me kun emme tutkimusten
mukaan ole kovinkaan onnellisia, vaikka asiat ovat nykyään paremmin kuin
koskaan. Tuominen pohtii teoksessaan sitä, miten tällaiseen tilanteeseen on
tultu - ja mikä tärkeintä - ennen kaikkea sitä, miten itse kukin pääsisi irti
pessimismin, paikallaan pysymisen ja tyytymättömyyden kehästä. Ja alkaisi elää!
Tuomisen
ajattelu ja ohjeet ovat yksinkertaisia ja nimenomaan hyvässä mielessä. Hän ei
esittele mutkikkaita teorioita, ei määrittele käsitteitä sivutolkulla, eikä viittaile
itseään viisaampiin. Hän puhuu hyvästä elämästä omin sanoin ja kohdistaa
sanansa itselleen ja samalla meille kaikille. (Eikä mikään hänen sanomastaan
ole kuitenkaan ristiriidassa tutkimustulosten kanssa, sen hän on
varmistanut alan asiantuntijoilta.)
Yksinkertaistus
toimii, koska loppujen lopuksi hyvän elämän resepti on yksinkertainen. Uskalla
unelmoida, tehdä ja toteuttaa. Hyväksy menneisyytesi. Usko parempaan
tulevaisuuteen myös omalla kohdallasi. Uskalla kokeilla kaikenlaista. Päätä
asennoitua eri tavalla. Luovu turhasta. Elä nyt – älä sitten kun.
Tartu
tähän:
1.
Jos olet tyytymätön elämääsi.
2.
Jos pystyt raivaamaan kalenteristasi vain tunnin lukemista varten.
3.
Jos etsit täydellistä joululahjakirjaa ihan kenelle tahansa (=itsellesi,
puolisollesi, parhaalle ystävällesi, vanhemmillesi, opiskelijalle, kyynikolle,
pessimistille, onnelliselle, onnettomalle....)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti