Lukuneuvoja pukinkonttiin 2013

Vuosi 2013 on ollut jälleen kerran hieno kirjavuosi!

Luota tänäkin vuonna Lukuneuvojaan ja poimi ostoskoriisi parhaat lahjakirjat läheisillesi Lukuneuvojan listalta – nopeasti, helposti ja vaivattomasti.

Lapselle, lapsiperheelle, päiväkotiin:

Alexandra Salmela: Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia (2013 Teos)

Nämä absurdit pikkusadut hurmaavat sekä lapsen että aikuisen ja kestävät monta lukukertaa. Salmelan mielikuvitus ällistyttää, rikas kieli ilahduttaa ja herkullisen kuvituksen parissa viihtyy pitkään. Vuoden 2013 paras suomalainen lastenkirja!

Timo Parvela: Hyvän mielen iltasatuja (2012 Tammi)

Parvela sen totisesti osaa: kertoa lapsenkokoisia tarinoita lasten omasta arjesta. Hän käsittelee sopivan lyhyissä saduissaan hienosti lapsen iloja, suruja, pelkoja ja toiveita ja kirjoittaa rauhallisia, hyvässä mielessä vanhanaikaisia satuja. Näissä tarinoissa ei räiskitä eikä mäiskitä, vaan eletään ihan tavallista arkea. Sitähän lapset taitavat eniten oikeastikin kaivata.

(Tarkkasilmäinen lukija huomaa, että Parvelan kirja ilmestyi jo viime vuonna. Se on kuitenkin niin hyvä ja ajaton, että sen soisi löytyvän monesta lahjapaketista myös tänä vuonna.)

Nuorelle tytölle (ja miksei äidillekin)

Salla Simukka: Punainen kuin veri (2013 Tammi), Valkea kuin lumi (2013 Tammi)

Salla Simukan Lumikki-trilogia on vetävästi kirjoitettu kansainvälisen tason nuorten jännitysromaani, johon on sekoitettu mukaan ripaus mystisyyttä ja menneisyyden salaisuuksia. Tämä trilogia pesee kaavamaiset amerikkalaiset vampyyritarinat mennen tullen.

Huom! Kirjasarjan kolmas osa, Musta kuin eebenpuu, ilmestyy keväällä 2014

Vahvan laatutarinan ystävälle

Leena Parkkinen: Galtbystä länteen (2013 Teos)

Sisar ei suostu uskomaan, että hänen veljensä olisi ollut syyllinen vuosikymmenten takaiseen murhaan ja haluaa selvittää, mitä oikeasti tapahtui. Jännitysjuonen varjolla Parkkisen uutuudessa käsitellään hienosti erilaisuutta, ennakkoluuloja ja elämänmittaista irrallisuutta. Luihin ja ytimiin luikerteleva tarina jää mieleen pitkäksi aikaa ja myös kielellisiä kömpelyyksiä karttava lukija voi huoleti heittäytyä tämän taiturin matkaan.

Elif Shafak: Kunnia (2013 Gummerus)

Shafak kirjoittaa tytöistä ja naisista miesten hallitsemassa maailmassa. Suvun kunnia ja häpeä, kahden kulttuurin ristipaineessa eläminen ja koskettavat ihmiskohtalot kietoutuvat tässä uusimmassa teoksessa hienosti yhteen. Shafakin upeasta tarinasta ilahtuvat varmasti ainakin kaikki Khaled Hosseinin kirjojen ystävät.

Sanna Tahvanainen: Kuningatar (2013 Schildts & Söderströms)

Englannin kuningatar Viktoria osoittautuu tässä romaanissa elämäkerroista poiketen herkäksi, hämmentyneeksi ja keimailevaksi naiseksi, joka rakastaa puolisoaan yli kaiken. Siirapilla kuorrutettua imelää rakkaustarinaa on kuitenkaan turha odottaa. Tahvanainen näyttää lukijalle, millainen ihminen Viktoria kenties oli juhlallisten seremonioiden ja valtavien pönkkähameiden takana; mitä hän kenties ajatteli, tunsi ja koki. Taidokkaasti kirjoitettu teos – ehdottomasti yksi vuoden 2013 parhaista!

Mooses Mentula: Isän kanssa kahden (2013 WSOY)

Isän kanssa kahden on kouriintuntuvan koskettava tarina yksinäisyydestä ja toteutumattomista toiveista, patoutuneista tunteista ja rakkaudenkaipuusta. Se on tarina isistä, pojista ja isättömistä pojista ja sopii siksi näistä neljästä parhaiten mieslukijan pakettiin käärittäväksi. Hienovireisen tyylikäs ja samalla verevän elinvoimainen teos!

Isälle, isoisälle, mielensäpahoittajan ystävälle

Fredrick Backman: Mies, joka rakasti järjestystä (2013 Atena)

Ove on kaikkien rivitalotaloyhtiöiden kauhu. Hän laatii sääntöjä ja vaatii niiden pilkuntarkkaa noudattamista. Kyttää naapureitaan ja tekee valituksia. Suhtautuu epäluuloisesti kaikkeen uuteen ja kammoksuu turhanpäiväistä jorinaa. Ja on sen lisäksi onneksi niin paljon muutakin. Backmanin kirjan äkkiväärä mielensäpahoittaja hurmaa lukijansa ja hulvattoman tarinan parissa takuulla viihtyy myöhään aattoyöhön.

Täyden kympin älykästä viihdettä

Maria Semple: Missä olet Bernadette? (2013 Gummerus)

Missä olet Bernadette on mainio tarina introvertista arkkitehdista, Bernadette Foxista, joka aiheuttaa naapurustossaan hämminkiä oudoilla tempauksillaan. Kirja on samanaikaisesti kuplivan kevyttä ja viiltävän älykästä viihdettä. Se on epäuskottava ja uskottava; hauska ja haikea; mukaansa tempaava ja ajatuksia herättävä. Täydellinen joulukirja teinistä mummuun ja vuoden 2013 nautinnollisimpia lukuelämyksiä!

Psykologisen jännitysromaanin ystävälle

Kate Atkinson: Eikö vieläkään hyviä uutisia? (2013 Schildts & Söderströms)

Atkinsonin psykologisissa dekkareissa jännitys ei synny irtileikatuista raajoista, villeistä takaa-ajoista tai rikollisjengien ampumavälikohtauksista. Sen sijaan hän rakentelee piinavan jännitävät tarinansa yksittäisten ihmisten ja perheiden sisäisistä tragedioista ja tekee sen taidolla. Atkinson on kiistämättä yksi tämän hetken parhaista jännityskirjailijoista.

Antti Tuomainen: Synkkä niin kuin sydämeni (2013 Like)

Antti Tuomainen virittelee tässä uutuudessaan koukuttavan juonen kadonneen äidin arvoituksesta hienovireisen tarkasti ja kutkuttavan hitaasti. Hän saa vähistä aineksista aikaan herkullisen keitoksen ja todistaa samalla, että vähemmän on usein enemmän – jännityskirjallisuudessakin. Kaavamaisiin poliisikirjoihin kyllästynyt lahjansaaja ilahtuu takuulla.

Vauhdikkaan laatujännärin lukijalle

Kristina Ohlsson: Varjelijat (2013 WSOY)

Kuka murhasi nuoren opiskelijan Rebecca Trollen? Paloitteli ruumiin julmasti ja hautasi metsään? Miten mykäksi tekeytyvä lastenkirjailija Thea Aldrin tähän kaikkeen liittyy? Voiko poliisipäähenkilö Fredrika Bergmanin oma puoliso olla sotkeentunut tähän kammottavaan rikokseen? Ja keitä ovat varjelijat? Kristina Ohlssonin uutuus tarjoaa lukijalle äärimmäisen koukuttavan ja yllättävän tarinan, jota on vaikea laskea käsistään. Onneksi jouluna saa valvoa ja lukea....

Opiskelijalle, pohdiskelijalle, elämänmuutoksen etsijälle

Frank Martela: Tahdonvoiman käyttöopas (2013 Tammi)

Onnellisuusfilosofi Frank Martela listaa tässä innostavassa ja helppolukuisessa kirjassaan 20 konkreettista vinkkiä siihen, miten tahdonvoimaa kannattaa käyttää ja saada asioita aikaan. Kirjasta löytää hyvät vinkit oikeanlaiseen opiskeluun, rentoutumiseen ja kokonaiseen elämänmuutokseen. Oppimistulokset paranevat näitä ohjeita noudattamalla taatusti! Ja mikä parasta – Martelan kepeässä seurassa myös viihtyy!

Saku Tuominen: Hyvä elämä: lyhyt oppimäärä (2013 Paasilinna)

Tuomisen Hyvän elämän lyhyen ohjekirjan voi helposti hotkaista jouluaterian päätteeksi, mutta sisältää pienestä koostaan huolimatta niin painavaa asiaa, että viimeistään tapanina se kannattaa avata uudestaan ja keskittyä kunnolla. Tuominen jakaa lukijoille kirjassaan hyvän elämän yksinkertaisen reseptin ja tekee sen suomalaiseen makuun sopivalla toteavalla tyylillä. Hurmoksellista amerikkalaista paatosta on turha odottaa. Tee asioita. Kokeile. Unelmoi. Karsi. Ala elää. Nyt. Heti. Siinä se.

Yhteiskunnalliselle ajattelijalle

Mathias Rosenlund: Vaskivuorentie 20 (2013 Schildts & Söderströms)

Tämä omakohtainen tunnustuskirja suomalaisesta köyhyydestä on ollut tämän syksyn puheenaihe. Rosenlund haluaa kertoa tarinansa, jotta vapautuisi menniesyyden painolastista ja voisi tarjota lapsillensa jotain muuta kuin köyhyyden pimeän varjon ja toivottomuuden tunteen, johon niin helposti jämähtää. Väkevä ja rohkea puheenvuoro.

Kjell Westö: Kangastus 38 (2013 Otava)

Kaksi päähenkilöä, häpeän ja vihan painava taakka, sotaan vähitellen ajautuvan Euroopan jännittynyt tunnelma ja raikas autenttinen Helsinki-kuvaus. Näistä aineksista syntyy Westön tähän mennessä paras kirja. Yksi vuoden parhaita kotimaisia lukuromaaneja.

Leena Krohn: Hotel Sapiens (2013 Teos)

Leena Krohn sen totisesti osaa! Hotel Sapiensin tulevaisuuden kammottava maailma vaikuttaa alkuun oudolta, mutta pintaa vähän raaputtamalla huomaa, että kaikki elementit ovat jo nähtävissä - tässä ja nyt. Huikeaa mielikuvituksen voimaa ja viiltävän terävää yhteiskunta-analyysiä. Kirja, joka vaatii ja ansaitsee monta lukukertaa. Haastava ja antoisa – juuri sellainen kuin laatukirja parhaimmillaan on. 

Kirjallisuusintoilijalle

Haruki Murakami: 1Q84 (osat 1 & 2 2012 ja osa 3 2013 Tammi)

Kukaan kirjallisuutta vakavasti harrastava ei voi enää ohittaa Haruki Murakamia ja hänen massiivista kolmiosaista megateostaan 1Q84, jonka viimeinen osa saatiin vihdoin suomeksi tänä syksynä. Outoon rinnakkaistodellisuuteen osittain sijoittuva merkillinen tarina tempaa mukaansa ja jättää jälkeensä pyörryttävän olon. Murakami voittanee Nobelin kirjallisuuspalkinnon lähivuosina, joten jokaisen itseään kunnioittavan kirjallisuusharrastajan kannattaa ottaa hänen tuotantonsa haltuun jo nyt. Laatuscifiä ja/tai -fantasiaa harrastavalle nuorelle myös oiva kirja pakettiin käärittäväksi.

Hyviä lukuhetkiä ja stressitöntä joulun odotusta!

Arto Teronen ja Jouko Vuolle: Pelimies Jerry Salmi

Kaksikko Teronen ja Vuolle on tullut vannoutuneelle urheiluväelle tunnetuksi kirja- ja radiosarjastaan Kiveen hakatut, jossa he esittelevät edesmenneitä, tunnettuja ja tuntemattomampia, suomalaisia urheilusankareita. 

Tehdessään radio-ohjelmaa Vancouverin olympialaisten alla Kanadassa he saivat sattumalta mahdollisuuden tutustua myös Jorma ”Jerry” Salmeen, yhteen maamme unohdettuun jääkiekkosankariin. Juteltuaan Salmen kanssa tunnin verran kirjoittajakaksikko oli vakuuttunut siitä, että tämän miehen elämä pitää saada kansien väliin – niin uskomattomia Salmi heille tarinoi.

Pelimies Jerry Salmi: seikkailua koko elämä (2013 Kirjapaja) kertoo jääkiekkoilija Salmen elämänvaiheet nuoruudesta eläkepäiviin Kanadassa. Eniten keskitytään kiekkovuosiin Suomessa ja ulkomailla ja se onkin kiinnostavaa luettavaa kaikille Leijona-faneille ja muillekin jääkiekon historiasta kiinnostuneille - meno kun oli ennen niin kovin erilaista.

Ennen vanhaan pelit pelattiin ulkokentillä ja vaatteet vaihdettiin kotona. Joidenkin hyvien pelaajien ulko-ovella norkoili pikkupoikien lauma ja pelaaja sai faneiltaan varusteiden kantoapua. Huonommat pelaajat raahasivat kamansa kentälle itse. Ulkomaanreissuille kiekkoilijat ottivat joskus mukaan omat eväät ja toisinaan yövyttiin jopa teltoissa. Amerikan reissulla 1960-luvulla sodanjälkeisen Suomen niukkaan ruokaan tottuneet pelaajat saivat vatsansa kipeäksi rasvaisia herkkuja notkuvissa pöydissä, kun eivät malttaneet olla ahmimatta.

Kirjaa varten Teronen ja Vuolle haastattelivat Salmen lisäksi monia Suomen jääkiekkopiirien legendoja pelikavereista Kalervo Kummolaan. Heidän kertomustensa kautta lukijalle avautuu monipuolinen kuva poikkeuksellisen lahjakkaasta pelaajasta, joka osasi persoonallisella tyylillään sekä ihastuttaa että vihastuttaa. Nöyrään ja hiljaiseen suomalaiseen mieheen tottuneet valmentajat eivät aina hyväksyneet Salmen eloisaa ja itsetietoista tyyliä. Kultaiseen pukuun sonnustautunut itsevarmuutta uhkuva Salmi viis veisasi muiden mielipiteistä. Hän uskalsi elää ja siksi hänen elämänsä on ollut seikkailua täynnä - myös jääkiekkokaukaloiden ulkopuolella.

Tartu tähän:

1. Jos urheilun historia kiinnostaa sinua.

2. Jos haluat tietää, miten jääkiekko on aikojen saatossa muuttunut.

3. Jos inhoat asiapitoista pönötystä ja pidät rennon jutustelevasta tyylistä kirjallisuudessa.

Lukuneuvojana kansanedustaja Oras Tynkkynen

Kansanedustajan kiireistä huolimatta Oras Tynkkynen (vihr.) pyrkii lukemaan paljon, sillä usein lukeminen elähdyttää, ilahduttaa ja rentouttaa pitkän päivän jälkeen. Parhaimmillaan teksti saa hänet nauramaan ääneen, pysähtymään, itkemään tai korjaamaan luutuneita näkemyksiä.

Tynkkynen on myös itse ahkera kirjoittaja. Hän päivittää tiuhaan blogiaan, jossa pohtii politiikkaa ja maailman menoa yleensä. Tietokirjailijanakin hän on kunnostautunut. Pieni maailmanpelastusopas (2013 Into) ilmestyi tänä vuonna ja sisältää yleisestä ympäristökirjallisuudesta poiketen myös 10 käytännön ratkaisua ongelmiin. Ratkaisut ovat luonteeltaan vieläpä sellaisia, että ihan tavallinenkin ihminen voi niistä ottaa opikseen.

Tynkkysellä on tapana tehdä lista kunkin vuoden parhaista lukuelämyksistä. Blogini lukijoille hän tarjoilee tämän vuoden parhaista parhaat ja toivoo, että ne tekevät muihinkin lukijoihin lähtemättömän vaikutuksen.

Oras Tynkkynen suosittelee:

1. Abhijit Banerjee ja Esther Duflo: Poor Economics: A Radical Rethinking of the Way to Fight Global Poverty (2011 PublicAffairs)

”Nämä tutkijat kirjoittavat monimutkaisesta ja kiistanalaisesta aiheesta – miten köyhyyttä voidaan vähentää – ymmärrettävästi ja uskottavasti. Kirja valaa uskoa siihen, että päätöksenteko voi perustua oletusten ja hurskaiden toiveiden sijaan tutkittuun näyttöön.”

2. Louis Fischer: Gandhi (1983 WSOY)

”Olen se mikä olen siksi, että luin nuorena tämän elämäkerran Gandhista. Vavahduttava tarina ihmiskunnan yhden vaikuttavimman henkilön elämästä.”

3. Malcolm Gladwell: Outliers (2008 Allen Lane)

”Ensiluokkaisesti kirjoitettua, ainutlaatuista ja oivaltavaa pohdiskelua yksilön menestymisen yhteiskunnallisista edellytyksistä. Ehkä tärkein koskaan lukemani kirja! Lue myös Gladwellin The Tipping Point ja What the Dog Saw.”

Huom! Kirja on ilmestynyt myös suomeksi nimellä Kuka menestyy ja miksi? (2010 Docendo). Lukuneuvoja yhtyy Tynkkysen ylistävään arvioon – teos on loistava!

4. Daniil Harms: Sattumia (1988 WSOY)

”Hykerryttävää surrealistista ilottelua Neuvostoliiton undergroundista. Kirjailija itse opastaa osuvasti: Lukija, syvenny tähän satuun niin tunnet olosi oudon levottomaksi.”

5. Emma Kari ja Kukka Ranta: Kalavale: tyhjenevä meri ja ihmiset sen rannalla (2012 Into)

”Liikuttavan hieno kirja ryöstökalastuksesta ja kalakantojen romahduksesta. Tekijöiden taitoa ihailee sivulta toiselle.”

6. Mark Lynas: Six Degrees: Our Future on a Hotter Planet (2007,

”Sadoista ilmastokriisiä käsittelevistä kirjoista tämä on parhaasta päästä. Pitkän linjan ilmastotoimittajan teos, jossa hän kuvaa tutkimusten perusteella lämpenemisen vaikutuksia aste asteelta. Lue myös Lynasin High Tide.”

7. Steven Pinker: The Better Angels of Our Nature: Why Violence Has Declined (2011 Viking books)

”Hengästyttävän laaja ja kadehdittavan perusteellisesti taustoitettu järkäle. Kirja muutti tapaani katsoa maailmaa.”

Huom! Myös avaruustieteilijä Esko Valtaoja suositteli tätä teosta blogini lukijoille. Lue Valtaojan vinkit täältä.

8. Mary Roach: Packing for Mars: the Curious Science of Life in the Void (2010 W.W. Norton & Company)

”Mestarillisesti kirjoitettu teos avaruusmatkustamisen arkisista (ja inhorealistisista) haasteista. Tiedejournalismin ehdotonta aatelia, joka saa kerta toisensa jälkeen nauramaan ääneen.”

9. Kim Stanley Robinson: Antarktika (2000 Otava)

”Ekotieteisromaani, jossa avaruuden sijaan kohteena on monille liki yhtä tuntematon manner. Upeasti kirjoitettu ja käännetty kuvaus tulevaisuuden konflikteista Etelänapamantereella.”

Hyviä lukuhetkiä!

Leena Parkkinen: Galtbystä länteen

Leena Parkkinen häikäisi esikoisteoksellaan Sinun jälkeesi, Max (2009 Teos) ja kirja voitti ansaitusti myös Helsingin Sanomien esikoisteospalkinnon samana vuonna. Toista romaania saatiin odottaa neljä pitkää vuotta. Tänä syksynä odotus vihdoin palkittiin ja hienosti palkittiinkin: Parkkisen uutuus Galtbystä länteen (2013 Teos) on ihana kirja.

Kirja kertoo riipaisevan tarinan nuoresta Karenista ja tämän veljestä Sebastianista. Lapset ovat eläneet ja kasvaneet pienessä saaristolaiskylässä, jossa kaikki tietävät kaikkien asiat, erilaisuutta ei siedetä ja kateus ja vihanpito rehottavat. Vanhemmat painiskelevat omien ongelmiensa kanssa: elämänsä tyytymätön äiti haikailee isompiin ympyröihin Turkuun ja isä hukuttautuu töihin ja viinaan. Tässä kyläpahasessa iloisesta yhteisöllisyyden auvosta ei ole merkkiäkään ja lindgrenmäinen saariston lasten aurinkoinen idylli on kaukana.

Karenin elämä suistuu raiteiltaan, kun veli Sebastian tuomitaan syylliseksi nuoren Kerstin murhaan. Kyläläiset kääntyvät koko perhettä vastaan ja eläminen kylässä käy mahdottomaksi. Vanhat ennakkoluulot perhettä kohtaan saavat vankan todistusaineiston tapauksesta: kyllähän tämä oli nähtävissä – sen verran poikkeavaa sakkia siihen perheeseen kuuluikin.

Parkkinen kuljettaa tiivistä psykologista tarinaansa kahdessa aikatasossa. Toisaalta kerrotaan Karenin nuoruudesta - elämästä 1930 ja 40-luvuilla ennen ja jälkeen Sebastianin tuomion. Toisaalta taas seurataan reilu kahdeksankymppisen Karenin paluuta kylään selvittämään, mitä vuosikymmeniä sitten oikein tapahtui. Hän kun ei usko veljensä syyllisyyteen ja on päättänyt ratkaista, kuka oikeasti oli murhan takana. Mukanaan Karenilla on Azel, nuori maahanmuuttajanainen ja erityisesti hänen avullaan Parkkinen pääsee nostamaan esiin teoksensa keskeisiä teemoja.

Galtbystä länteen on hieno tarina erilaisuudesta, ennakkoluuloista ja elämänmittaisesta irrallisuudesta. Maailmassa pärjää, jos suostuu olemaan samanlainen kuin muutkin. Pieni eksoottinen vivahde sallitaan, mutta liika erilaisuus hämmentää ja pelottaa. Missä menee kiehtovan ja liiallisen erilaisuuden raja? Miksi maahanmuuttajilta odotetaan samanlaisuutta, kun valtaväestö arvostaa toisissaan massasta poikkeavaa yksilöllisyyttä ja persoonallisuutta?

Upean ja mieleenpainuvan tarinan lisäksi Parkkinen häikäisee lukijan kauniilla kielellään ja jokainen lause on tarkasti mietitty kokonaisuutensa. Kielellisiä kömpelyyksiä karttava lukija voi tyynesti heittäytyä Parkkisen matkaan ja nauttia.

Vain yksi asia häiritsi. Kunpa Parkkinen olisi luottanut psykologisen tarinan voimaan ja jättänyt loppupuolelta trillerimäisen juonenkäänteen pois. Ilman tätä yhtä epäuskottavaa kohtausta teos olisi täyden kympin arvoinen. Tällaisenakin kymmenen miinus.

Tartu tähän:

1. Jos kunnianhimoiset kunnon tarinat viehättävät sinua.

2. Jos haluat, että kirjasta jää mieleen muutakin kuin pelkkä juoni.

3. Jos pidät viimeistellystä kauniista kielestä.

Kuka voittaa Finlandian?

Kaikkien lukemiseen hurahtaneiden marraskuista mielihuvia on Finlandia-voittajan veikkailu. On hauska pohtia, miten valitsija-diktaattorin persoonallisuus, mieltymykset, työhistoria ja muut ominaisuudet kenties vaikuttavat valintaan.

Voiko esikoiskirjailija koskaan voittaa? Voiko jo aiemmin voittanut pokata palkinnon uudelleen? Onko pitkän linjan kirjailija pakko palkita, vaikka ehdolle asetettu teos ei olisikaan kirjailijan tuotannon parhaimmistoa?

Kuka voittaa tänä vuonna? Lukuneuvoja veikkaa:

Kjell Westö: Kangastus 38 (Otava)

Westö on ollut ehdolla neljästi aiemmin ja vihdoin vuonna 2004 tärppäsi, kun voittajaksi valittiin Missä kuljimme kerran. Koska edellisestä voitosta ei ole vielä kymmentäkään vuotta, Westö ei voita palkintoa tänä vuonna, vaikka Kangastus 38 onkin vähintään yhtä hyvä kuin Missä kuljimme kerran.

Veikkaus: Ei voittoa.

Hannu Raittila: Terminaali (Siltala)

Hannu Raittilakin kuuluu jo aiemmin palkittuihin Finlandia-kirjailijoihin. Romaani Canal Grande toi hänelle voiton vuonna 2001. Ehdokkaana hän oli jo aiemminkin, vuonna 1998 teoksellaan Ei minulta mitään puutu, jota moni pitää Canal Grandea parempana teoksena. Raittilan palkitsemisesta on kulunut Westön tapaan liian vähän aikaa, eikä voittoa heru tänä vuonna.

 Veikkaus: Ei voittoa.

JP Koskinen: Ystäväni Rasputin (WSOY)

JP Koskisen valinta Finlandia-ehdokkaiden joukkoon oli varmasti monelle yllätys. Vetoaako Grigori Rasputinin elämäntarina valitsijaan tänä vuonna vai ajatteleeko Sarkola, että tästä mystisestä munkista on jo kaikki sanottu? Veikkaan, ettei Koskisen kirja erotu tässä huippujoukossa tarpeeksi ja häneltä jää palkinto vielä toistaiseksi saamatta.

Veikkaus: Ei voittoa.

Asko Sahlberg: Herodes (WSOY)

 

Asko Sahlberg on ollut ehdolla kahdesti aiemmin: Raittilan voittovuonna 2001 teoksellaan Eksyneet ja vuonna 2004 teoksellaan Tammilehto. Voittoa tällä pitkän linjan kirjailijalla ei vielä ole. Olisiko tänä vuonna siis Sahlbergin vuoro? Miellyttääkö vaikeaksi lukukokemukseksi tituleerattu mammuttiteos kuitenkaan tarpeeksi teatterimies Sarkolaa? Veikkaan, ettei ja voitto jää vieläkin saavuttamatta.

Veikkaus: Ei voittoa.

Leena Krohn: Hotel Sapiens (Teos)

 

Suomalaisen uuskumman äiti Leena Krohn on palkittu aiemminkin. Vuonna 1992 kirja Matemaattisia olioita tai jaettuja unia voitti palkinnon. (Vuosi oli muuten viimeinen, jolloin kolmihenkinen raati palkitsi voittajan. Seuraavana vuonna siirryttiin diktaattoriin.) Hotel Sapiens on tekijänsä parhaita teoksia, ellei jopa paras – siitä ei pääse mihinkään. Ajankohtaiset teemat taiteellisesti hienossa ja kirjallisesti upeassa paketissa voivat vedota hyvinkin Sarkolaan.

Veikkaus: Voitto!

Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme (Teos)

Pelon Jokapäiväinen elämämme on tekijänsä toinen teos. Se on kunnianhimoinen tositapahtumiin perustuva teos kahden naisen elämänkohtaloista itänaapurissamme. Voiko Sarkola nostaa Pelon voittajaksi – ohi kirjallisuuden kivikovan nelikon Westön, Krohnin, Raittilan ja Sahlbergin? Veikkaan, että sitä hän ei uskalla tehdä ja Pelo häviää harmittavasti Krohnille. Vai häviääkö kuitenkaan?

Veikkaus: Ei voittoa - tai ehkä sittenkin voitto?

Joulukuun kolmantena päivänä selviää, menivätkö veikkaukseni ihan pieleen vai osuinko tänä vuonna nappiin?

Mitä kirjaa sinä veikkaat voittajaksi?

Johanna Sinisalo: Auringon ydin

Eletään vuotta 2017. Maatamme hallitsee konservatiivisten terveysfanaatikkojen joukko ja ylin päätäntävalta on Terveysvirastolla. Virasto muistuttaa toimintaperiaatteiltaan kommunistista vakoilujärjestelmää: se salakuuntelee kansalaisia, kehottaa kaikkia tarkkailemaan toisiaan ja ilmiantamaan jokaisen vähänkään epäilyttävän henkilön. Lisäksi kaikki epäterveelliset nautintoaineet on kielletty ja suomalaisten ainoana tehtävänä on lisääntyä ja elää mahdollisimman terveellisesti ja tottelevaisesti.

Virasto lajittelee kansalaiset jo hyvin nuorina neljään eri ryhmään. Tytöt jaetaan eloisiin ja morlokkeihin ja pojat maskoihin ja miinusmiehiin. Maskot ovat isokokoisia maskuliinisia miehiä arvopyramidin huipulla ja heiveröiset, pohdiskelevat miinusmiehet alinta kastia.

Tyttö voi syntyä eloisaksi tai morlokiksi. Eloisat kasvatetaan pienestä pitäen miellyttämään maskoja. He opettelevat vietteleviä eleitä ja ehostusta. Koulussa heille opetetaan ainoastaan kodin- ja maskonhoitoon liittyviä asioita ja on vain hyvä, jos eloi pysyy mahdollisimman typeränä ja yksinkertaisena. Silloin hän pysyy avioiduttuaan paremmin ruodussa. Morlokilla ei ole mitään virkaa: hän saa raataa hanttihommissa ja Virasto pitää pakkosterilaation avulla huolen siitä, ettei näitä epätoivottuja yksilöitä tule enää lisää.

Vanna Naulapää on syntynyt morlokiksi, mutta onnistuu hämäämään Virastoa esittämällä tyhjäpäistä eloita. Lisäksi hän on sotkeutunut chilin, ehdottomasti kielletyn nautintoaineen salakuljetukseen ja –myyntiin.  Paljastumisen vaara leijuu jatkuvasti Vannan ympärillä ja selvittäessään mystisesti kadonneen sisarensa tapausta paljastuminen on yhä lähempänä ...

Johanna Sinisalo maalaa teoksessaan Auringon ydin (2013 Teos) lukijan eteen kauhisuttavan kuvan maailmasta, joka ensi alkuun näyttää täysin vieraalta, mutta lopulta myös aika tutulta. Muiden elämää moralisoivat terveysfanaatikot, pahvipäitä näyttelevät pissikset, sovinistisia kommentteja huumorina laukovat machot ja sisäisen tulen etsintään hurahtaneet lahkolaiset ovat kaikki tarkemmin ajateltuna jo olemassa. Sinisalo on vain vienyt kaiken paria astetta pitemmälle.

Vannoutunut realismin ystäväkin pystyy nauttimaan Sinisalon tulevaisuusdystopiasta juuri siitä syystä, että se tuntuu osittain niin kovin tutulta. Kunpa takakannen ensimmäisessä lauseessa ei mainittaisi Suomen eusistokraattista tasavaltaa. Sen luettuaan scifiä vierastava lukija laskee teoksen todennäköisesti takaisin hyllyyn ja ajattelee, ettei tässä ole mitään minulle. Kuitenkin Auringon ydin on tarina, joka vetää mukaansa ja pitää otteessaan ihan tavallisenkin lukijan.

Tartu tähän:

1. Jos pidät vauhdikkaasti etenevistä tarinoista.

2. Jos haluat pohtia yhteiskunnallisia kysymyksiä lukiessasi.

3. Jos chili on intohimosi.

Kaisa Hernberg: Asiantuntija epämukavuusalueella

Luuletko, ettei sinun asiantuntijana tarvitse mitään myydä? Riittää, että olet työssäsi tarpeeksi hyvä? Ajatteletko, että myyminen on vastenmielisen vähä-älyistä tyrkyttämistä ja asiakkaiden manipulointia?  Luuletko, että myyminen on pelkkää itsekeskeistä ja kieroa oman edun tavoittelua? Ajatteletko, että myyjäksi synnytään, etkä sinä nyt vain luonteesi perusteella sovi mitenkään siihen hommaan?

Nämä edellä mainitut väittämät ovat yleisimmät myyntityöhön liitetyt virheluulot, jotka asiantuntijan(kin) kannattaisi ravistella pääkopastaan ulos lopullisesti. Nimenomaan kannattaisi, sillä hyvät myyntitaidot hyödyttävät asiantuntijaa monella eri osa-alueella, kuten Kaisa Hernberg kirjassaan Asiantuntija epämukavuusalueella: kirja sinulle, joka inhoat myymistä (2013 Talentum) asiantuntevasti osoittaa.

Myymistä on monenlaista ja –tasoista: puhelinmyynnistä syvälliseen ongelmanratkaisuun. Asiantuntija operoi  myyntijanan ongelmanratkaisupäässä ja hänen on kyettävä myymään omaa erikoisosaamistaan sekä esimiehilleen että asiakkailleen. Kyllä, asiantuntijallakin on aina asiakkaansa, vaikkei tiskin takana fyysisesti päivittäin seisoskelisikaan. Ja kyllä, asiantuntijan urakehityksen kannalta oman osaamisen myyntityö organisaation sisällä vie asiantuntijaa eteenpäin ja ylöspäin. Hyvät myyntitaidot ovat usein avain menestykseen - myös asiantuntijatehtävissä.

Myymistä inhoavan asiantuntijan kannattaisi puhua myymisen sijaan asiakkaiden auttamisesta, ratkaisujen tarjoamisesta ja yhteisen edun etsimisestä. Siitähän erikoisosaamisen myymisessä on Hernbergin mukaan oikeasti kyse. Se vaatii asiantuntijalta syvällistä asiaosaamista. On tunnettava oma asiansa läpikotaisin ja tunnistettava myös kunkin asiakkaan erityisluonne ja -tarpeet. Sekään ei vielä riitä, sillä ilman hyviä vuorovaikutustaitoja myymisestä ei tule mitään, vaikka kuinka olisi oman alansa ekspertti. Ylimielinen kaikkitietävä rehvastelija tai hiljaisena jurottava tuppisuu eivät auta kenenkään asiaa – eivät asiakkaiden eivätkä omaansa.

Kaisa Hernbergin kirja on napakka ja helposti lähestyttävä opas kaikille myyntityötä vierastaville asiantuntijoille sekä heidän johtajilleen. Kirjassa keskitytään teorioiden ja määrittelyjen sijaan käytäntöön ja annetaan rutkasti konkreettisia esimerkkejä ja neuvoja siitä, miten omaa asennettaan voi muokata ja mistä myyntityössä on oikeasti kyse.

Tartu tähän:

1. Jos sana myyntityö oksettaa sinua.

2. Jos haluat edetä urallasi ja tulla entistä paremmaksi asiantuntijaksi.

3. Jos olet myyntivastaisten asiantuntijoiden johtaja.

Philip Teir: Talvisota: avioliittoromaani

”Lastenlasten hamsterin pakastaminen oli Maxin ja Katriinan ensimmäinen virhe sinä talvena, mutta ennen avioeroa virheitä tuli vielä monta.

Onnettomuushan se oli: Max astui hamsterin päälle. Hän tunsi jonkun pehmoisen liikkuvan jalkansa alla, kuuli lattialta merkillistä ja kammottavaa piipitystä, ja sitten olikin jo myöhäistä. Salama, joka oli vasta puolivuotias, pistettiin pussiin ja pakastimen perälle.

Heidän vanhemman tyttären Helenin mitta tuli täyteen, eikä hän suostunut puhumaan vanhemmilleen kahteen viikkoon. Mutta kun Max nyt ajatteli asiaa, hän mietti, mahtoivatko ongelmat alkaa jo marraskuussa.”

Kuusikymppisen pariskunnan Maxin ja Katriinan ongelmat ovat alkaneet jo paljon ennen marraskuuta. Avioliitto on kitkuttanut eteenpäin vuosikausia ilman että kumpikaan on ollut onnellinen. Halveksuvia katseita, ohipuhumista ja välinpitämättömyyttä. Ulospäin kaikki on näyttänyt kuitenkin täydelliseltä: komea koti töölöläisessä arvokerrostalossa, merkittävät urat molemmilla ja kaksi aikuista elämässä hyvin pärjäävää tytärtä.

Tilanne kärjistyy, kun Max hullaantuu nuoreen viehkoon toimittajaan, joka tekee hänestä syntymäpäivähaastattelua sanomalehteen. Max tuntee heräävänsä eloon ja paistattelee nuoren naisen varauksettomassa ihailussa. Hamsterin tapaturmainen kuolema on loppujen lopuksi pikkujuttu siinä sopassa, jonka Max saa ihastumisellaan aikaan.

Töölöläisen kaupunkikodin prameat kulissit romahtavat rytinällä alas Philip Teirin esikoisromaanissa Talvisota: avioliittoromaani (2013 Otava, suom. Jaana Nikula). Kirjan alku lupailee hulvattomaksi farssiksi kääntyvää tarinaa, mutta onneksi Teir pysyy maltillisena ja aika vakavanakin, sillä sellaisen kerrontatyylin hän (ainakin) osaa. Maxin ja Katriinan lisäksi keskeisiä hahmoja tarinassa ovat tyttäret: arjen rutiineihin jämähtänyt Helen ja Lontoon taidepiireissä päämäärättömästi elämänsuuntaa etsivä Eva. Hekin niin kovin onnettomia.

Parisuhdekiemuroiden lisäksi kirjassa nostetaan tarkastelun alle sukupolvien välinen kuilu. Kolmekymppiset kokevat kuusikymppisten saaneen elämässään kaiken niin helpolla: rennon opiskelijaelämän jälkeen vakituisen työpaikan, menestystä ja arvostusta. Kuusikymppiset ajattelevat kolmekymppisistä samalla tavalla: kaikki on tarjoiltu heille kultalautasella, eikä mikään silti kelpaa. Teirin tarkkanäköisyys ja sivaltava kritiikki osuu myös nykytaidepiirien typerään pinnallisuuteen ja näiden teemojen kautta tarina laajenee murentuvan parisuhteen kuvausta suuremmaksi.

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea älykkään avioliittodraaman.

2. Jos luulet että muut sukupolvet ovat päässeet helpommalla kuin omasi.

3. Jos haluat tutustua suomenruotsalaiseen nykykirjallisuuteen.

Lukuneuvojana idealisti Saku Tuominen

”Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää.”

- Eeva Kilpi –

Televisiotuottaja, yrittäjä, tietokirjailija, luennoitsija, kouluttaja, oliiviöljyvalmistaja – Saku Tuominen on ehtinyt elämässään tehdä jo vaikka mitä. Tätä nykyä hän tunnustautuu idealistiksi ja työskentelee unelmien parissa. Omassa elämässään hän koettaa kaiken aikaa innostua enemmän ja valittaa vähemmän.

Tuominen on vienyt paremman elämän ilosanomaa eteenpäin tietokirjoissaan. Ravistettava, omskakas: toisinajattelijan käsikirja (2009 Tammi) pyrkii vatkaamaan yksilön päänsisäiset asenteet ja uskomukset uuteen asentoon. Supersuositut keittokirjat Aglio & olio: yksinkertaisen pastan A ja O (2007 Tammi) sekä Basta! :italialaisen ruokakulttuurin abc (2011 Tammi) kehottavat omalta osaltaan keskittymään olennaiseen: elämästä nauttimiseen hyvän ruuan kautta. 

Työkirja: työelämän vallankumouksen perusteet (2012 WSOY) –teoksen vaatimattomana tavoitteena on parantaa suomalainen työelämä ja Lukuneuvojan mielestä Työkirjan julkaiseminen on parasta, mitä suomalaisessa businesskirjallisuudessa on vuosiin tapahtunut. (Ylistävään arvioon pääset tutustumaan tästä.)

Saku Tuominen uskoo vilpittömästi Eeva Kilven viisaaseen lausahdukseen siitä, että huominen voi tuoda mukanaan jotain hyvää. Me suomalaiset kun tuppaamme helposti ajattelemaan, että huonompaan suuntaan tässä ollaan koko ajan menossa. Tuominen uskoo parempaan tulevaisuuteen ja kannustaa ihmisiä kokeilemaan, yrittämään, toteuttamaan unelmiaan ja lopettamaan sitten kun –elämän. Ottamaan ensimmäisen askeleen tänään. Nyt heti.

Tuominen tunnustautuu ahkeraksi lukijaksi, joten hän suosittelee mielellään blogini lukijoille omia lempikirjojaan. Mukana on niitä, joiden pariin hän palaa aina uudestaan  sekä muutama uusi suosikki.

Saku Tuominen suosittelee:

1. F. M. Dostojevski : Rikos ja rangaistus (1866, useita suomennoksia)

“Voi kuulostaa kliseiseltä, mutta Rikos ja rangaistus on kirja, joka teki minuun nuorena ehkä kaikkein suurimman vaikutuksen. Luin sen hiljattain uudestaan ja olin edelleen mykistynyt. En tiedä, että kukaan olisi kyennyt kuvaamaan ihmisen sisäistä maailmaa, pelkoja ja ahdituksia yhtä tarkkanäköisesti.”

2. Jonathan Haidt : The Happiness Hypothesis: Finding Modern Truth in Ancient Wisdom (2006 Basic Books)

“Yksi parhaista kirjoista, joita onnellisuudesta on koskaan kirjoitettu. Palaan siihen uudelleen ja uudelleen.”

Huom! Kirja on ilmestynyt myös suomeksi nimellä Onnellisuushypoteesi: nykyaikainen näkökulma ajattomaan viisauteen (2011 Basam Books)

3. Charles Duhigg: The Power Of Habit: Why We Do What We Do in Life and Business (2012 Random House)

“Yksi uusista suosikeistani, joka muutti elämäni. Ihan oikeasti. Ymmärsin tapojen voiman.”

4. Seneca : On The Shortness Of Life (uusin englanninkielinen painos 2005 Penguin Books) (alkuperäinen latinankielinen De brevitate vitae ilmestyi noin 60-luvulla j.a.a)

“On hengästyttävää, että kaikki olennainen on tiedetty jo pari tuhatta vuotta sitten. Senecan tiivis klassikko on todella tarkkanäköinen ja kurantti yhä edelleen.”

Huom! Senecan parikymmensivuista Elämän lyhyydestä –pohdiskelua ei ole käännetty suomeksi. Hänen muihin kirjoituksiinsa voi tutustua suomeksi mm. teoksessa Tutkielmia ja kirjeitä (1964 WSOY).

5. Kari Hotakainen : Luonnon Laki (2013 Siltala)

“En lakkaa ihmettelmästä Hotakaisen briljanssia. Luonnon laissa lähes jokaisella sivulla on suuri ajatus, joka jo yksinään olisi riittänyt minulle. Aforismeja, elämänohjeita, oivalluksia ja aina minimalistisen nokkeluuden siivittämänä.”

Hyviä lukuhetkiä!

Antti Tuomainen: Synkkä niin kuin sydämeni

”Minä tiedän nyt mikä minusta tulee isona, sanon.

Äiti nostaa katseensa.

Mä alan etsiä vastauksia.”

Aleksi Kivi on 13-vuotias, kun hänen äitinsä katoaa. Poistuu työpaikaltaan kesken työpäivän. Jättää kahvin paperipinon viereen jäähtymään, takin roikkumaan tuolinnojalle ja käsilaukun lompakkoineen pöydälle. Häviää paikalta kenenkään huomaamatta. Sen jälkeen äidistä ei näy jälkeäkään.

Kuluu kaksikymmentä vuotta, eikä poika pysty unohtamaan. Hän uskoo äidin kuolleen, vaikka ruumista ei koskaan löydetä.  Hän tietää, ettei äiti olisi koskaan jättänyt häntä yksin. Hän muistaa äidin tapailleen miestä ja kun eräänä päivänä televisiohaastattelussa esiintyy tunnettu liikemies, tuntee poika jonkin muiston liikahtavan sisällään. Hän on varma, että mies liittyy jotenkin katoamiseen. Mies tietää jotain.

Antti Tuomaisen uutuusjännäri Synkkä niin kuin sydämeni (2013 Like) johdattaa lukijan kiehtovan katoamismysteerin jäljille. Tuomaisen jännitys ei synny äkillisistä käänteistä tai hurjista takaa-ajoista, vaan hän virittelee koukuttavaa juonta hienovireisen tarkasti ja kutkuttavan hitaasti. Henkilöhahmojakin on vain kourallinen ja täten Tuomainen tulee osoittaneeksi, että vähistä aineksista saa valmistettua herkullisen keitoksen. Vähemmän on enemmän – usein jännityskirjallisuudessakin.

Synkkä niin kuin sydämeni on yhtä aikaa kiehtova jännitysromaani ja koskettava tarina äidin ja pojan suhteesta. Surusta, kaipauksesta ja ikävästä. Olipa kiva lukea välillä jotain tällaista. Antti Tuomainen taisi saada itselleen uuden fanin.

Tartu tähän:

1. Jos poliisivetoiset jännitysromaanit kyllästyttävät sinua.

2. Jos pidät hienovireisestä jännityksestä.

3. Jos haluat lukea koskettavan tarinan äidistä ja pojasta.

Annika Luther: Opettajainhuone

”Heinäkuun kahdeskymmenesensimmäinen yö, silloin se iskee. Jokavuotinen ahdistus siitä, että jälleen yhtä elämän kesää ei enää lasketa kuukausissa, vaan vaivaisissa viikoissa ja päivissä. --- Enää ei voi sysätä toisaalle uutta lukuvuotta, joka alkaa taas samalta harmaalta pihalta kaikkine velvollisuuksineen.”

Yli kaksi vuosikymmentä äidinkielenopettajana työskennelleen Magdalenan rintaa puristaa. Enää muutama viikko lomaa ja sitten taas paluu opettajan arkeen. Tämänkin kesän aikana Magdalenan piti tehdä vaikka mitä: arkistoida lehtileikkeet ja uudistaa kirjallisuuslistat. Lukea vihdoin Sofi Oksasta. Työstää kolmoskurssi paremmaksi. Mitään hän ei saanut aikaiseksi ja kohta on taas liian myöhäistä.

Annika Lutherin Opettajainhuone (2013 Teos & Schildts & Söderströms, suom. Sinna Virtanen) käynnistyy kouluvuoden alkaessa elokuun kahdentenatoista päivänä ja päättyy lukuvuotta myöhemmin kevätjuhlaan ja Suvivirren tahteihin. Lukija pääsee Lutherin mukana kurkistamaan erään töölöläiskoulun opettajien arkeen ja vuoden aikana ehtiikin tapahtua vaikka mitä.

Lutherin kirja osoittaa opettajan työn olevan jatkuvaa ristipaineessa elämistä. Luokkahuoneissa opettajapolot yrittävät paimentaa parhaansa mukaan teinilaumaa, jonka intressit tuntuvat olevan aivan muussa kuin opiskelussa ja uuden oppimisessa. Pulpeteissaan nuokkuvat pipopäät räpläävät taukoamatta kännyköitään tai tuijottelevat haaveillen kaukaisuuteen.

Opettajanhuoneessa ei ole sen helpompaa. Piikittelyä, kateutta ja selän takana puhumista. Valittamista, tympääntyneisyyttä ja vanhoihin kaavoihin kangistumista. Työhönsä kyllästyneiden ilonpilaajien joukko pitää naljailullaan huolen siitä, ettei iloinen rupattelu kuulu kahvitaukoihin ja positiivisen asenteen ylläpitäminen tässä ilmapiirissä vaatii valtavaa henkistä kapasiteettia.

Kitkaa syntyy myös johdon kanssa. Rehtori nakittaa ylimääräiset hommat joka vuosi niille, jotka ovat kilttejä, eivätkä marise ääneen. Hankalat tapaukset pääsevät vuodesta toiseen luikahtamaan kuin teinit salaa kulman taa tupakalle. Johto ei uskalla puuttua epäkohtaan ja epäoikeudenmukaisuuden tunne kalvaa työhönsä sitoutuneita hyviä opettajia. Apaattinen ilmapiiri leviää, kun ongelmat aina lakaistaan muovimattojen alle.

Tähän kaikkeen kun vielä lisää joka asiaan puuttuvat vanhemmat ja heidän epärealistiset vaatimuksensa, ymmärtää hyvin, miksi Magdalenaa niin kovin heinäkuun lopulla ahdistaa.

Lutherin kirja ei kuitenkaan ole pelkkää opettajaelämän synkkyyttä ja ahdistusta. Lukuvuoden aikana ihastutaan, rakastutaan ja onnistutaankin. Opettajien ja oppilaiden toilailuille saa nauraa ja mahtavimmat hörönaurut irtoaa surkuhupaisan konsultin esiintymisestä koulun kehittämisristeilyllä.

Tartu tähän:

1. Jos haluat lukea realistisen kuvauksen suomalaisesta koulumaailmasta.

2. Jos olet opettaja tai teini-ikäisen vanhempi.

3. Jos olet esimies ja haluat nähdä, miten työyhteisöä ei ainakaan kannata johtaa.

Kirja on pyydetty ja saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tämän tekstin sisältöön.

Saku Tuominen: Hyvä elämä: lyhyt oppimäärä

Saku Tuominen kirjoitti Hyvän elämän lyhyen oppimäärän (2013 Paasilinna) alun perin itselleen: muistilistaksi siitä, mistä tässä elämässä on oikeasti kyse. Jotta osaisi paremmin keskittyä olennaiseen. Unelmoida. Uskaltaa. Tehdä. Asennoitua. Ymmärtää. Pysyä liikkeessä. Tulla onnellisemmaksi. Elää hyvin.

Pienikokoinen tunnissa hotkittava Hyvä elämä: lyhyt oppimäärä on hieno ajatelmien kokoelma siitä, miten itse kukin meistä voisi elää hyvän elämän. Me kun emme tutkimusten mukaan ole kovinkaan onnellisia, vaikka asiat ovat nykyään paremmin kuin koskaan. Tuominen pohtii teoksessaan sitä, miten tällaiseen tilanteeseen on tultu - ja mikä tärkeintä - ennen kaikkea sitä, miten itse kukin pääsisi irti pessimismin, paikallaan pysymisen ja tyytymättömyyden kehästä. Ja alkaisi elää!

Tuomisen ajattelu ja ohjeet ovat yksinkertaisia ja nimenomaan hyvässä mielessä. Hän ei esittele mutkikkaita teorioita, ei määrittele käsitteitä sivutolkulla, eikä viittaile itseään viisaampiin. Hän puhuu hyvästä elämästä omin sanoin ja kohdistaa sanansa itselleen ja samalla meille kaikille. (Eikä mikään hänen sanomastaan ole kuitenkaan ristiriidassa tutkimustulosten kanssa, sen hän on varmistanut alan asiantuntijoilta.)

Yksinkertaistus toimii, koska loppujen lopuksi hyvän elämän resepti on yksinkertainen. Uskalla unelmoida, tehdä ja toteuttaa. Hyväksy menneisyytesi. Usko parempaan tulevaisuuteen myös omalla kohdallasi. Uskalla kokeilla kaikenlaista. Päätä asennoitua eri tavalla. Luovu turhasta. Elä nyt – älä sitten kun.

Tartu tähän:

1. Jos olet tyytymätön elämääsi.

2. Jos pystyt raivaamaan kalenteristasi vain tunnin lukemista varten.

3. Jos etsit täydellistä joululahjakirjaa ihan kenelle tahansa (=itsellesi, puolisollesi, parhaalle ystävällesi, vanhemmillesi, opiskelijalle, kyynikolle, pessimistille, onnelliselle, onnettomalle....)