Eräs
luokkatoverini ei nukkunut viikkoon sen jälkeen, kun hän näki 1980-luvulla
elokuvan tappaja-auto Christinestä. En uskaltanut itse katsoa elokuvaa, mutta
kirjan luin ja sekin puistatti. Ja puistattaa edelleen, sillä Stephen Kingin
kauhuromaani kostonhimoisesta autosta on kestänyt hyvin aikaa.
(Kirja
ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1984 ja uusin painos on vuodelta
2010, Tammi, suom. Pentti Isomursu)
Näppylänaamainen lukiolaispoika Arnie Cunningham iskee sattumalta
silmänsä likaiseen ja lommoiseen Plymouth Furyyn vuosimallia 1958. Auton
omistaja, vihainen vanha sotaveteraani, suostuu myymään auton pojalle ja
kertoo, että sitä kutsutaan Christineksi. Arnie puunaa autoaan yötä päivää ja
huomaa pian, ettei se ole mikään tavallinen kulkupeli. Tuntuu kuin Christinellä
olisi omat ajatukset ja oma tahto.
Koulun jalkapallojoukkueen kapteeni, Dennis Guilder, on Arnien paras
ystävä. Hän huolestuu kaveristaan, joka
tuntuu muuttuvan pikku hiljaa aivan toiseksi: vihaisemmaksi ja totisemmaksi. Dennis
aavistelee, että syynä muutokseen on pakonomainen riippuvuus autosta, jonka valtaan
Arnie tuntuu joutuvan päivä päivältä yhä pahemmin.
Christine raivaa tieltään
Arnien viholliset. Sen moottori murisee pahaenteisesti ja valot sokaisevat sen, joka uskaltaa
katsoa sitä päin. Se ampaisee päin uhrejaan ja liiskaa heidät alleen. Se
lukitsee uhrit sisäänsä ja tukahduttaa heidät kuoliaaksi. Christine käy mustasukkaisesti myös Arnien ystävien kimppuun. Se
haluaa Arnien vain itselleen. Se on täysin pysäyttämätön mustasukkainen peto.
Tarina tappaja-autosta
saattaa kuulostaa ensialkuun kornilta. Voiko kukaan kirjoittaa uskottavaa
tarinaa omapäisestä autosta, joka ensin viettelee omistajansa valtaansa ja
jahtaa sitten ihmisiä tämä kyydissään? Kyllä voi. Kauhugenren mestari King osaa
rakentaa jännityksen taitavasti ja paljastaa lukijalle pikku hiljaa Christinen
myrkyllisyyden ja pimeän menneisyyden. Lopussa autopahikseen uskoo jo täysin.
Christine sokaisee ylivertaisuudellaan
päähän potkitun Arnien. Hän on Christinelle helppo uhri. Mutta mistä Christine
on imenyt itseensä pahuuden? Se selviää vain lukemalla.
Tartu tähän:
1. Jos rakastat vanhoja 1950-luvun autoja.
2. Jos pidät piinaavasta jännityksestä.
3. Jos haluat lukea tarinan vaarallisesta pakkomielteestä.
Minä pidän Kingistä kirjailijana, mutta en voi sietää tätä kirjaa. Se on niin korni, etten tiedä itkisinkö vai nauraisinko, kun edes ajattelen kirjaa. :D
VastaaPoista:) Minusta taas tämä kornista asetelmastaan oli lopulta yllättävän hyvä! Ja meidän nykyisellä transformers-aikakaudella tästä voisi saada tosi piinaavan uuden elokuvaversion tehtyä. Sitä odotellessa :)
PoistaVoi miten mukava huomata, että tätä on luettu muuallakin viime aikoina, itse luin Christinen tuossa alkuvuodesta. Minä olin leffan nähnyt joskus tosi kauan sitten ja minulla oli siitä ei niin mairittelevat muistikuvat, ei kauhun takia vaan kökköyden takia. =D Siksi kai olin vältellyt kirjaakin aika pitkään, juuri ajattelin noin että voi kornius sentään, mutta onneksi olin väärässä, ja Christine nousi ehdottomasti hyvään keskikastiin King-suosikki listallani. =D
VastaaPoistaEnnakkoluulot kannattaa aina ylittää - joskus voi yllättyä positiivisesti :) Mahtavaa kun tartuit Christineen, vaikka epäilitkin aluksi!
Poista