Akvarelleja
Engelin kaupungista (2016 Gummerus) on niin viehättävä kirja, etten muista
vähään aikaan lukeneeni mitään näin hurmaavaa! Tarina Helsingin rakentajasta,
Carl Ludvig Engelistä, on samanaikaisesti haikea, surullinen ja lempeän humoristinen.
Yksi tämän vuoden suosikkejani - sen uskallan nyt jo sanoa.
Engel
kirjoittaa Viikilän kirjassa yöpäiväkirjaa, jossa hän ruotii asioita, joita ei
tohdi pohtia päivänvalossa. Hän on saanut keisarilta määräyksen suunnitella ja
rakennuttaa Helsingin kaupunki uudelleen ja on houkutellut tähän pohjoiseen
tuulten riivaamaan tuppukylään myös vaimonsa ja tyttärensä. Nämä eivät viihdy
ja kaipaavat takaisin Berliiniin.
Engel ei
itsekään pidä Helsingistä, mutta kunnianhimo siitä, että hän saisi rakentaa kokonaisen kaupungin, antaa hänelle
voimaa. Ulkopuolisuuden tunne riivaa miestä kaikki vuodet, sillä suomalaiset
vaikuttavat omituisen juroilta, eikä toisaalta yhteistä kieltäkään ole.
Engel
tasapainoilee elämässään työnsä ja perheensä välillä. Vaimo Charlotte kärsii
silminnähden ankeissa oloissa ja tyttärestään
Emiliestä Engel on hyvin huolissaan – onhan hän jo menettänyt yhden lapsensa.
Kaupunginrakennuttajan työ ei lyö leiville ja Engel rutisee päiväkirjassaan
myös toimeentulostaan. Jos maalaisin
siluetteja, eläisin huolettoman elämää.
Viikilä
kirjoittaa runollisen kauniisti, muttei mitenkään vaikeaselkoisesti. Hänen
lauseensa soljuu eteenpäin kuin kirkkaana pulppuava tunturipuro. Kaunis ja
surumielinen tarina saa mukavaa potkua Engelin humoristisista huomiosta, jotka
kohdistuvat usein umpimielisiin suomalaisiin tai kylmänkosteaan Helsinkiin.
“Mitä sanoa tästä kaupungista, Helsingistä,
uudesta elämäntehtävästäni? --- Kun laivat haaksirikkoutuvat sen kiviin,
asukkaat eivät juokse ryöstelemään, vaan kyytiin poispääsyn toivossa.
tai
“Helsinki on niin tuulinen kaupunki, että
palavan sikarin sijasta on järkevintä nuuskata.”
Runoilijana
paremmin tunnettu Viikilä tekee upean aluevaltauksen romaanikirjailijana. Hänen
on kirjoittanut pienimuotoisen ja inhimillisen elämäntarinan suurmiehestä,
jonka nimi kyllä tiedetään, mutta ihmisestä nimen takana hyvin vähän. Engelin
päiväkirjan mukana lukija saa myös kiinnostavasti seurata, kuinka Helsinki
rakentuu kivi kiveltä sellaiseksi, kuin me sen nykyään tunnemme.
Rakennusvaiheistakin Viikilä onnistuu kertomaan kaikkea muuta kuin
puuduttavasti.
Akvarelleja
Engelin kaupungista saa minulta kymmenen pistettä ja papukaijamerkin! Lisäplussan
saa kustantaja kauniista ja kirjaan sopivasta kansikuvasta.
Tartu
tähän:
1. Jos
pidät kauniista kielestä.
2. Jos
historialliset romaanit kiinnostavat sinua.
3. Jos
haluat lukea koskettavan tarinan miehestä, joka sai kaiken ja menetti kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti