Simon
Lelicin Tuomio (2013 Like, suom. Terhi Kuusisto) on piinaavan jännittävä epätyypillinen
jännäri. Se on karmiva kertomus lakimiehestä, Leo Curticesta, joka päättää
ryhtyä 12-vuotiaan pojan puolustusasianajajaksi. Pojan syyllisyydestä ei ole
epäselvyyttä: hän on julmasti tappanut samanikäisen koulutoverinsa ja Leon
tehtäväksi jää ainoastaan tuomion pituuteen vaikuttaminen.
Leo
saa kuitenkin pian huomata, ettei ole helppo puolustaa sellaista, jonka kaikki
muut jyrkästi tuomitsevat jo ennen oikeudenkäyntiä. Ihmisten on vaikea
ymmärtää, miksi Leo haluaa olla pojan puolella, tuon julman hirviön, joka
ansaitsisi itse kuolla vähintään yhtä raa’alla tavalla. Kukaan ei tunnu
ymmärtävän Leon selitystä siitä, ettei hän suinkaan halua puolustella pojan
tekoa, mutta haluaa, että tämä saa tuomionsa reilussa oikeudenkäynnissä. Leo
yrittää saada muut myös huomaamaan sen, että kyseessä on 12-vuotias lapsi.
Turhaan. Päätös pojan puolustamisesta on tuomio lopulta myös Leolle itselleen –
sen hän saa karvaasti kokea.
Lukijana
on ahdistava seurata Leon yksinäistä kamppailua 12-vuotiaan lapsen ja
oikeudenmukaisuuden puolesta. Joukkohysteria, jonka valtaan koko muu kaupunki
tuntuu joutuneen, puistattaa. Lelic välttää lukijan onneksi sudenkuopan, johon
tämänkaltaisessa tarinassa olisi helppo luiskahtaa. Hän ei sorru
mustavalkoiseen asetelmaan: Leo hyvä – muut pahoja. Lelicin puolueettomuus panee
lukijan pohtimaan omia asenteitaan ja mielipiteitään ja tarinan edetessä lukija
huomaa itsekin sen, ettei mikään ole mustavalkoista. Tuomio on helppo julistaa
silloin, kun asioista ei juuri mitään vielä tiedä. Mitä enemmän näkökulmia
tuodaan mukaan, sen vaikeammaksi tuomion julistaminen käy – sen saa lukija
karvaasti kokea.
Tartu
tähän:
1.
Jos pidät psykologisesta jännityksestä.
2.
Jos olet kyllästynyt pohjoismaiseen poliisikirjallisuuteen.
3.
Jos haluat ajateltavaa, etkä halua päästää itseäsi helpolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti