Huumori
on vaikea laji kirjallisuudessa - meitä lukijoita kun on niin moneen lähtöön.
Kirja, joka naurattaa toisia, ei kutkuta toisten nauruhermoja yhtään. Uutuuden
mainostaminen takuuvarmaksi naurattajaksi ei yleensä herätä mielenkiintoani
vaan lähinnä lisää epäluuloani: niin monta kertaa olen joutunut toteamaan,
ettei naurattanut – ei sitten yhtään.
Fredrik
Backmanin kirjaa Mies, joka rakasti järjestystä (2013 Atena, suom. Riie
Heikkilä) kehutaan vuoden hauskimmaksi. Ainakin ruotsalaisiin 59-vuotiaan Oven
tarina on vedonnut, sillä sitä on myyty Ruotsissa vuoden aikana huikeat 300 ooo
kappaletta. Ja täytyy myöntää, että tällä kertaa minuakin nauratti. Hurmaavan
äkkiväärä päähenkilö teki vaikutuksen myös minuun.
Backmanin
kirjan keskushenkilönä on Ove, kaikkien rivitalotaloyhtiöiden kauhu. Ove laatii
sääntöjä ja vaatii niiden pilkuntarkkaa noudattamista. Kyttää naapureitaan ja
tekee valituksia. Suhtautuu epäluuloisesti kaikkeen uuteen ja kammoksuu
turhanpäiväistä jorinaa. Pitää
Saabia maailman parhaana autona, eikä ymmärrä ihmisiä, jotka eivät osaa
peruuttaa peräkärryä. Mihin maailma on oikein menossa, jos ei peräkärryä hemmetti soikoon saada ruutuun peruutettua?!
Oven
hahmo ei onneksi jää vain tähän, sillä pelkkä taloyhtiöhuumori harvoin riittää
kokonaisen romaanin koossapitäjäksi. Kun Backman alkaa takautuvasti kertoa Oven
elämäntarinaa lapsuudesta aikuisuuteen, tämä järjestyksen ja periaatteiden mies
saa muutakin lihaa luidensa ympärille. Lukija alkaa ymmärtää ja huomaa, että
äreän pinnan alla piilee suoraselkäinen, rehellinen ja ystävällinen mies, joka
on menettänyt elämässään paljon. Viimeistään sivulla sata nauru sekoittuu
itkuun.
Ove
on ihastuttava sekoitus kolmea tuttua fiktion hahmoa. Piheydessään hän on
melkein Solsidan tv-sarjan Ove Sundbergin luokkaa. Neuroottisuudessaan hän
muistuttaa Jack Nicholsonin esittämää Melvin Udallia elokuvasta Elämä on ihanaa
ja kirjallisuuden hahmoista hänessä on selvästi eniten mielensäpahoittajaa. Näiden ominaisuuksien lisäksi tässä Ovessa on vielä niin paljon enemmän.
Oven
tarina onnistuu samalla kertaa naurattamaan ja itkettämään. Minusta parhaat
kirjat ovat juuri sellaisia.
Tartu
tähän:
1.
Jos haluat viihtyä!
2.
Jos et juuri nyt kaipaa elämääsi vakavaa ja vaikeaa kirjallisuutta.
3.
Jos pidit Mielensäpahoittajasta.
Kirja on saatu kustantajalta luettavaksi. Sillä ei ole ollut vaikutusta tekstin sisältöön.
aivan loistava kirja.
VastaaPoistaKyllä! Ja sopii varmasti monentyyppiselle lukijalle!
PoistaTartuin kirjaan "pakosta" kirjallisuusiltamme seuraavana kirjana ja myönnän äärettömän epäluuloisena. Kirja tosiaan liikutti, omassa isässäni oli niin paljon yhtymäkohtia Oveen. Ihastuin kirjan konstailemattomuuteen, yhteisöllisyyden "ylistykseen" ym sydämen laajentuma oli totta monessa mielessä oven kohdalla. Myönnän että loppu itketti ja sitä tapahtuu todella harvoin.
VastaaPoistaKiva kuulla, että voitit ennakkoluulosi ja sait hienon lukuelämyksen!
PoistaLuulen, että Ove muistuttaa aika monen isää (myös minun) ja siksi tarina uppoaa monen tyyppiseen lukijaan. Ja aivan kuten totesit, tarina koskettaa ja itkettääkin, vaikka kirjaa mainostetaankin ennen kaikkea hauskana. Todellisuudessa se on kuitenkin niin paljon enemmän.