keskiviikko 21. elokuuta 2013

Daniel Kehlmann: Maine


Saksalaisen Daniel Kehlmannin kirja Maine (Tammi 2011, suom. Ilona Nykyri) alkaa vetävästi ja lukijaa koukuttavasti. Ebling on teknikko, joka on vastustanut kännykän ostoa viimeiseen asti. Lähipiirin painostuksesta hän on kuitenkin joutunut myöntymään ja omistaessaan nyt itse oman hän on kieltämättä vaikuttunut. Mikä muotoilu ja tyylikkyys!

Yllättäen Eblingin puhelin soi. Joku nainen kyselee Ralfia. Ei. Ei Ebling tunne ketään sen nimistä. Seuraavana päivänä taas sama juttu. ”Ralf! Mitä mies, kuis panee?” huutaa käheä ääni luurista. Ebling on hämmentynyt ja sulkee puhelimen. Outojen puhelujen ja viestien tulo ei lopu suinkaan tähän, mutta operaattorilta vakuutetaan, ettei Ebling ole voinut saanut jonkun toisen henkilön numeroa. Sellainen olisi täysin mahdotonta. Ebling tyytyy osaansa ja puhelujen tulo jatkuu...

Mainetta tituleerataan takakannessa kertomuskokoelman muotoon kirjoitetuksi oivaltavaksi romaaniksi ja Eblingin merkillinen tarina on vain yksi tarina muiden yhtä merkillisten joukossa. Toinen tarina kertoo Ralfista, miehestä, joka lakkaa yhtäkkiä saamasta puheluja. Yksi tarinoista taas kertoo romaanihenkilöstä, joka alkaa kuolemansairaana anoa kirjailijalta armoa, jotta tämä pitäisi hänet hengissä. Ja yhden tarinan päähenkilö taas on niin rakastunut erään kirjan henkilöhahmoon, että anoo kirjailijaa kirjoittamaan tämän juoneen mukaan, jotta pääsisi tapaamaan rakastamaansa naista.

Maine on täynnä vinksahtaneita henkilöhahmoja ja merkillisiä tapahtumia. Siinä pohditaan oivaltavalla tavalla muun muassa ihmisen symbioottista suhdetta tekniikkaan ja sitä, mitä ihmiselle tapahtuu, jos tekniikka yhtäkkiä pettää. Minuuden pohdinta on kaikkien kertomusten ytimessä ja Kehlmannin seurassa lukija joutuukin pohtimaan sitä kaikilta eri kanteilta.

Maine on kummallinen kudelma kaikenlaisia ajatuskuvioita ja sieltä löytyy paljon pähkäiltävää monenlaisille lukijoille. Moniselitteisyytensä takia kirja sopisi mainiosti lukupiirikirjaksi. Se ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Pyörryttävän hämmennyksen valtaan kyllä.

Tartu tähän:

1. Jos olet kyllästynyt suoraviivaisiin juoniromaaneihin.
2. Jos etsit takuuvarmaa keskustelunherättäjää lukupiiriisi.
3. Jos haluat tutustua saksalaiseen nykykirjallisuuteen.

Huom! Jos ihastuit Maineeseen, muista pitää mielessä lokakuussa ilmestyvä uusi Kehlmann-suomennos Minä ja Kaminski (2013 Tammi).

2 kommenttia:

  1. Arviosi sekä tunniste "outo" kieltämättä sai kiinnostumaan kirjasta, jonka olen aiemmin ohittanut ilman sen kummempaa kiinnostusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun onnistuin arviollani herättämään uteliaisuutesi. Maine oli minusta lukemisen arvoinen, vaikkei suosikkieni joukkoon nousekaan. Hyviä lukuhetkiä!

      Poista