Saksalaisen
Daniel Kehlmannin kirja Maine (Tammi 2011, suom. Ilona Nykyri) alkaa vetävästi
ja lukijaa koukuttavasti. Ebling on teknikko, joka on vastustanut kännykän
ostoa viimeiseen asti. Lähipiirin painostuksesta hän on kuitenkin joutunut
myöntymään ja omistaessaan nyt itse oman hän on kieltämättä vaikuttunut. Mikä
muotoilu ja tyylikkyys!
Yllättäen
Eblingin puhelin soi. Joku nainen kyselee Ralfia. Ei. Ei Ebling tunne ketään
sen nimistä. Seuraavana päivänä taas sama juttu. ”Ralf! Mitä mies, kuis panee?” huutaa käheä ääni luurista. Ebling
on hämmentynyt ja sulkee puhelimen. Outojen puhelujen ja viestien tulo ei lopu
suinkaan tähän, mutta operaattorilta vakuutetaan, ettei Ebling ole voinut
saanut jonkun toisen henkilön numeroa. Sellainen olisi täysin mahdotonta. Ebling tyytyy osaansa ja puhelujen tulo jatkuu...
Mainetta
tituleerataan takakannessa kertomuskokoelman
muotoon kirjoitetuksi oivaltavaksi romaaniksi ja Eblingin merkillinen
tarina on vain yksi tarina muiden yhtä merkillisten joukossa. Toinen tarina
kertoo Ralfista, miehestä, joka lakkaa yhtäkkiä saamasta puheluja. Yksi
tarinoista taas kertoo romaanihenkilöstä, joka alkaa kuolemansairaana anoa
kirjailijalta armoa, jotta tämä pitäisi hänet hengissä. Ja yhden tarinan
päähenkilö taas on niin rakastunut erään kirjan henkilöhahmoon, että anoo
kirjailijaa kirjoittamaan tämän juoneen mukaan, jotta pääsisi tapaamaan
rakastamaansa naista.
Maine
on täynnä vinksahtaneita henkilöhahmoja ja merkillisiä tapahtumia. Siinä
pohditaan oivaltavalla tavalla muun muassa ihmisen symbioottista suhdetta
tekniikkaan ja sitä, mitä ihmiselle tapahtuu, jos tekniikka yhtäkkiä pettää. Minuuden pohdinta on kaikkien kertomusten ytimessä ja Kehlmannin seurassa lukija joutuukin pohtimaan sitä kaikilta eri kanteilta.
Maine
on kummallinen kudelma kaikenlaisia ajatuskuvioita ja sieltä löytyy paljon
pähkäiltävää monenlaisille lukijoille. Moniselitteisyytensä takia kirja sopisi
mainiosti lukupiirikirjaksi. Se ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Pyörryttävän
hämmennyksen valtaan kyllä.
Tartu
tähän:
1.
Jos olet kyllästynyt suoraviivaisiin juoniromaaneihin.
2.
Jos etsit takuuvarmaa keskustelunherättäjää lukupiiriisi.
3.
Jos haluat tutustua saksalaiseen nykykirjallisuuteen.
Huom! Jos ihastuit Maineeseen, muista pitää mielessä
lokakuussa ilmestyvä uusi Kehlmann-suomennos Minä ja Kaminski (2013 Tammi).
Arviosi sekä tunniste "outo" kieltämättä sai kiinnostumaan kirjasta, jonka olen aiemmin ohittanut ilman sen kummempaa kiinnostusta :)
VastaaPoistaKiva kun onnistuin arviollani herättämään uteliaisuutesi. Maine oli minusta lukemisen arvoinen, vaikkei suosikkieni joukkoon nousekaan. Hyviä lukuhetkiä!
Poista